Interventiotutkimus terveystieteissä

Interventiotutkimus on keskeistä terveystieteellisessä tutkimuksessa näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä, koska sen avulla on mahdollista tuottaa tietoa hoitotyön interventioiden tehokkuudesta potilaan hoidossa. Hoitotieteellisessä tutkimuksessa kokeellinen tutkimus onkin saanut keskeisen aseman  näyttöön perustuvan hoitotyön myötä. (Axelin ym. 2012). Tässä osiossa perehdymme interventiotutkimukseen terveystieteissä. Tutustutaan kuitenkin aluksi siihen, mitä interventiolla tarkoitetaan ja millaista interventiotutkimus yleisesti on.

Interventio käsitteenä

Interventiolla tarkoitetaan toimenpidettä tai toimintaa, jonka tavoitteena on edistää ihmisen hyvinvointia sekä terveyttä. Interventiot voidaan jakaa yksinkertaisiin tai monimuotoisiin interventioihin. Yleensä kuitenkin interventiot ovat monimuotoisia. Intervention tutkintaan vaikuttaa, mitä interventiosta halutaan tietää.

Intervention yksinkertaisuus ja monimuotoisuus

Vanhan käsitteen mukaan interventiot, joilla on suoraviivainen syy-seuraussuhde ovat yksinkertaisia. Tästä esimerkkinä farmakologiset interventiot. Vastakohtana ovat interventiot, joissa on monta toisiinsa ja toistensa kanssa vaikuttavaa osa-aluetta. Tällöin syy-seuraussuhteet eivät ole suoraviivaisia. Interventioista voidaan tarkastella, miten osat toimivat yksin ja erikseen. Interventioita voidaan tarkastella myös yksinkertaisemmin, jolloin tarkastellaan yhden osa-alueen vaikuttavuutta johonkin lopputulosmuuttujaan. Tämä ei kuitenkaan tee interventiosta yksinkertaista.
Mnimuotoisuutta on kuvattu myös liittyen interventioon itsessään (MRC 2008). Tällöin tarkastellaan intervention jakelua ja osa-alueita. Jakelulla tarkoitetaan annetaanko interventio esimerkiksi kasvokkain tai puhelimitse.

Monimuotoisuuteen liittyviä komponenntteja on myös löydetty. Komponentteja ovat:

• Intervention suunnittelu
• Vaikuttavat osa-alueet tärkeä löytää
• Teoreettinen ymmärrys ilmiöstä ja siitä miten tai miksi interventio aiheuttaa muutoksen oletettavissa lopputulosmuuttujissa
• Sama interventio ei välttämättä sinällään sovi kaikille, joten pohditaan kenelle interventio sopii?
• Toteutus
• Potilaaseen ja henkilökuntaan liittyvät tekijät
• Konteksti

• Ympäristö (kulttuuriset seikat)
• Yksittäinen klinikka, organisaatio, yhteiskunta
• Lopputulosmuuttujat
• Mihin halutaan vaikuttaa (esim. kustannussäästöt)
• Osoittaako mittari haluttua asiaa, vaikuttaako interventio haitallisesti tai ei odotetulla tavalla, mikä on riittävä seuranta-aika
• Arviointi
• Arvioidaan prosesseja ja vaikutuksia

• Interventioista monimuotoisia tekee se,että edellä olevat voivat olla monimuotoisia
• Näyttöönperustuvan toiminnan kannalta tärkeää, sillä jos hoitomenetelmiä ei testata, ei saada tietoa vaikuttavuudesta

Miksi interventio voi epäonnistua?

Intervention epäonnistumiseen voi olla syynä huolimaton suunnittelu. Esimerkiksi teoreettinen tietämys voi olla vajaa. Myös liian optimistiset odotukset voivat vaikuttaa epäonnistumiseen. Voidaan esimerkiksi ajatella liian optimistisesti tutkimukseen osallistumis halukkuutta. On myös mahdollista, että interventio toimii vain tutkimusolosuhteissa kontrolloidusti, kun ei olla osattu huomioida implementointiin vaikuttavia haasteita. Myös implementointiin liittyy paljon haasteita. 

Interventioiden kehittäminen ja tutkiminen

Interventioiden kehittämiseen ja tutkimiseen MRC (2008) on laatinut viitekehyksen, joka sisältää neljä vaihetta. Vaiheet sisältävät erilaisia tutkimusmenetelmiä.

1. Suunnittelu ja kehittäminen
2. Toteutettavuuden arviointi
3. Arviointi
4. Käyttöönotto

Viitekehyksen tavoitteena on parantaa interventiotutkimusten laatua. Tärkeä tavoite on myös mahdollistaa näyttöönperustuvan toiminnan kehittäminen ja uuden näytön käyttöön otto.

Monimuotoisten interventioiden kehittäminen

MRC (2008) on kuvannut kehittämisprosessia seuraavasti

Suunnittelu

• Suunnitteluvaihe
• Kuvataan teoreettista perustaa esimerkiksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tai meta-analyysin avulla
• Mallinnetaan syy-seuraussuhde
• Kuvataan vaikutusmekanismeja
• Mitkä asiat täytyy tulla esille intervention kehittämisessä

Toteutettavuus

• Toteutettavuuden arviointi
• Arvioidaan mittaamiseen liittyviä asioita (otoskoko,kato)
• Määritellään otoskoko, mittari

Arviointi

• Arvioidaan vaikuttavuutta, prosesseja, kustannuksia
• Intervention arviointi

Implementaatio

• Implementoidaan käytäntöön

• Interventioiden kehittäminen ei ole suoraviivainen prosessi, vaan kehittämisen aikana voidaan palata aiempiin vaiheisiin

Intervenentioiden tutkiminen

Interventioiden tarkasteluun tarvitaan useita lähestymistapoja eikä niitä voi tarkastella pelkästään määrällisin tai laadullisin menetelmin. Käytäntönä onkin "mixed methods" eli sekä määrällisen ja laadullisen mentelmän käyttö. Joskus tulee miettiä myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja, sillä aina rct-asetelma ei ole mahdollinen.

Interventiot terveystieteissä

Terveystieteissä interventiot ovat monimuotoisia. Mrc (2008) on laatinut ohjeistuksen interventioiden kehittämiseksi. Kehittämisessä vaiheet eivät ole välttämättä suoraviivaisia. Vaiheita ovat suunnittelu, toteutettavuuden arviointi, intervention arviointi, käyttöönotto. 

Tarkastellaan seuraavaksi interventioiden arviointia. Interventioiden arvioinnissa keskitytään pohtimaan intervention vaikuttavuutta eli aiheuttaako interventio riittävästi muutosta halutuissa lopputulosmuuttujissa. Lisäksi tarkastellaan prosessia eli tarkastellaan, miten interventio aiheuttaa muutoksen ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja miten konteksti vaikuttaa toimintatapaan. Tärkeää on tarkastella myös kustannuksia eli sitä missä määrin interventio aiheuttaa kustannuksia tai mitä se tuottaa tai saadaanko sen avulla säästöjä. 

Vaikuttavuuden arviointi

Vaikuttavuuden arviointi terveystieteellisessä tutkimuksessa on keskeistä näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä. Arvioinnissa käytetään kokeellista tutkimusasetelmaa ja tutkitaan syy-seuraussuhteita. Keskeistä arvioinnissa on kestävä tutkimusasetelma, jotta vaikuttavuutta voidaan arvioida ja osoittaa. Intervention arviointi pitäisi toteuttaa rct-menetelmällä jos mahdollista. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista vaan käytetään esimerkiksi kvasikokeellista tutkimusta.

Keskeistä arvioinnissa on:

• Intervention valitseminen/kehittäminen
• Hypoteesien muodostaminen kirjallisuuteen perustuen
• Otos ja tutkittavien satunnaistaminen
• Olosuhteiden/Tutkimustilanteen kontrollointi
• Kontrolliryhmän käyttö

Monimuotoisten interventioiden arviointi on kuitenkin haastavaa, sillä arvioinnissa pitäisi pystyä erottelemaan, mikä johtuu interventiosta ja mistä sen osasta tai mikä jostain muusta

Kun arvioidaan intervention luotettavuutta, arvioidaan ulkoista ja sisäistä validiteettia sekä tarkkuutta. Ulkoista validiteettia arvioitaessa kiinnitetään huomiota tutkimustulosten yleistettävyyteen ja sovellettavuuteen. Sisäisen validiteetin arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että tutkimus on riittävän pätevä osoittamaan syy-seuraussuhteita. Tarkkuudella taas tarkoitetaan sitä, että interventio on vapaa satunnaisvirheestä. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi otoskokoon ja luottamusväliin.

Rct tutkimuksen metodologinenlaatu on keskeistä, jotta tutkimuksen tulosta voidaan pitää pätevänä osoittamaan vaikuttavuutta. Tutkimuksessa on ongelmallista, että huonolaatuiset tutkimukset voivat saada vaikutuksiltaan hyviä tuloksia. Arviointi kriteereitä on kuitenkin kehitetty. Esimerkkinä laadun arvioinnissa käytettävät kriteerit JBI ja Cochrane.

Intervention analyysi ja raportointi

Kaikille suunnitelluille ja protokollassa esitellyille muuttujille tehdään analyysi. Analyysin tulee olla protokollan mukainen ja siinä analysoidaan alussa ja lopussa ryhmien väliset erot sekä ryhmien väliset erot muutoksessa. Raportoinnon tulee olla kattava. 

Lähteenä Heidi Ruotsalaisen luennot 18.1.2017
Axelin A, Pölkki T, Hätönen H & Salanterä S (2012) Kokeellinen tutkimus ja sen haasteet hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 24 (4): 302–312.

In•

Kulttuurintutkimus terveystieteissä

Kulttuuri on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja sitä on määritelty useista eri näkökulmista. Tutkimuksellisesta näkökulmasta se tarvitseekin rajausta. Keskeistä kulttuurin määrittelyssä kuitenkin on, että sana kulttuuri voidaan käsittää elämän kuvaamisena, missä ratkaisevaa on kulttuurin antropologinen merkitys sekä asema arvojen ja merkitysten järjestäjänä. Toisaalta kulttuuri voidaan myös määritellä monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, joka rakentuu tiedosta, uskomuksista, taiteesta, moraalista, laista, tavoista ja tottumuksista.

Mitä kulttuurintutkimuksella sitten tarkoitetaan?

Soveltava kulttuurintutkimus tutkimusmenetelmänä 

Kulttuuri on laaja tutkimusalue ja se pitää sisällään monta erilaista teoreettista traditiota. Tutkimuksessa pyrkimyksenä on hakeutua tekemisiin tekstuaalisuuden ja teorian sijaan konkreettisen arjen kanssa. Kulttuurin voidaan ajatella olevan tutkimuksessa teoreettinenmalli, tukipilari tai viitekehys. Haasteena kulttuurintutkimuksessa on löytää teorian ja metodologian yhdistäminen tutkimuskysymyksen ratkaisemiseksi.  Kulttuurintutkimus voi olla laadullista tai määrällistä. Usein kuitenkin laadulliselle tutkimukselle kiinnittyvä tutkimusmenetelmä.

Kulttuurin tutkimuksen vahvuudet

 Vahvuutena kulttuurin tutkimuksessa voidaan ajatella olevan syvällinen tulkinta toiminnan

taustalla olevista mekanismeista. Vahvuutena voidaan nähdä myös sen hyvät soveltamismahdollisuudet käytäntöön. Kulttuurintutkimus mahdollistaa lisäksi eri kokemusmaailmojen analysoinnin samassa tutkimusviitekehyksessä.

Kulttuuri itsessään tukee kulttuurisena ilmiönä esimerkiksi terveydenhuollossa. Ymmärrys erilaisista kokemusmaailmoista mahdollistaa terveydenhuollon kriittisen itsearvioinnin ja toimintamallien uudelleen kehittämisen.

Kulttuurintutkimuksen luotettavuuden arviointi

Luotettavuuden arvioinnissa ilmiön perusrakenne ja tutkimusmenetelmän sovellettavuus ovat tarkastelun lähtökohtana. Luotettavuus määräytyy aina suhteessa tutkittavaan ilmiöön, eikä tutkimusmenetelmä ole sinänsä luotettava tai epäluotettava.

Luotettavuuden arvioinnissa huomiota tulee kiinnittää:

• Tutkimusprosessin johdonmukaisuusuuteen ja siihen, miten teoreettiset lähtökohdat ovat esitetty
• Tutkimusprosessin reflektointiin ja reflektoinnin kuvaukseen. Nämä vaikuttavat luotettavuuteen, uskottavuuteen ja toistettavuuteen
• Tutkimusprosessin aineisto- ja kontekstisidonnaisuuteen eli tieteenfilosofisiin lähtökohtiin
• Tavoiteltavan tiedon laatuun. Vastaako tieto tarkoitukseen.  
• Miten metodeja on yhdistelty
• Tutkijayhteistyöhön eli tutkimuksen poikkitieteellisyyteen
• Tutkijan subjektiivisuuteen ja tutkijan vastuullisuuteen

Kulttuurintutkimuksessa yleisesti käytettyjä menetelmiä

Etnografia

Etnografia on kulttuurintutkimuksessa yleisesti käytetty menetelmä. Etnografian vahvuutena on, että se mahdollistaa tutkimuskohteen tarkastelun kulttuurisena ilmiönä, omana kulttuurinaan eli kohdentumisen tiettyyn ilmiöön tietyssä kontekstissa. Etnografiassa tavoitteena on tarkastella kulttuurisia prosesseja ja toimijoiden niille antamia merkityksiä eli kuvailla ja tulkita ilmiötä. Etnografian avulla saadaan tietoa, joka auttaa ymmärtämään ilmiöitä, jotka liittyvät eri kulttuureista oleviin ihmisiin, elämäntapoihin, ihmisen terveyteen, sairauteen sekä kuolemaan. Lisäksi etnografia auttaa tutkijaa tavoittamaan jotain oleellista tutkimuskohteen kulttuurista. Sen avulla tutkija saa näkymättömän näkyväksi. Lähestymistapa etnografiassa on holistinen. Menetelmän ajatuksena on, että tietty ilmiö ei esiinny irrallisena yhteisöstä vaan ympäristössä on monia asioita, jotka liittyvät / vaikuttavat / ovat osana ilmiötä.

Fenomegrafia

Toinen kulttuurintutkimuksessa käytetty menetelmä on fenomenografia. Fenomegrafiassa ihmisten erilaiset käsitykset samasta ilmiöistä ja niiden vaihtelu ovat tutkimuksen kohteena. Kiinnostuksen kohteena on ilmiön koko laajuus.

Fenomenografiassa kiinnostuksen kohteina ovat:

• Miten maailma ilmenee,
• Miten ihmiset havaitsevat, ymmärtävät, tulkitsevat ja kokevat ilmiöitä ja tapahtumia sekä miten he muodostavat niistä käsityksiä,
• Millaisia ajatusrakenteista ihmiset muodostavat todellisuudesta omassa tietoisuudessaan,
• Miten ihmiset ymmärtävät asioita.

Narratiivisuus

Narratiivisuus on myös kulttuurin tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä Narratiivitutkimuksessa tutkitaan kokemuksia kertomuksen avulla. Narratiivitutkimuksessa esimerkiksi sairauden kokemus saadaan kerrottavaan muotoon. Esimerkkinä narratiivistutkimuksesta terveydenhuollossa ovat esimerkiksi pitkäaikaispotilaan sairauskokemukset

 Kulttuurin tutkimus terveystieteissä

Kulttuurintutkimus esiintyy myös terveystieteissä. Paljon on esimerkiksi tehty tutkimuksia siitä, kuinka kulttuuri vaikuttaa hyvinvointiin, itse koettuun terveydentilaan ja elinikään. Toisaalta kulttuuri vaikuttaa myös toisella tavalla terveystieteisiin. Jotkut toisessa kulttuurissa tehdyt tutkimukset voivat esiintyä toisessa kulttuurissa ristiriitaisina vaikka tutkimustulokset olisivat vahvoja. Tällöin havaitaan se, kuinka paljon kulttuuriin kuuluvat arvot, asenteet ja totutut käyttäytymismallit ohjaavat tiettyyn kulttuuriin kuuluvien ihmisten toimintaa ja mielipiteitä. Esimerkkinä tästä on suomalainen tutkimus (Tourula) vauvojen nukuttamisesta ulkona, joka on maailmalla eri kulttuureissa saanut ristiriitaistakin palautetta.

Kulttuurintutkimuksen vaikutukset soteen

Kulttuurintutkimus tuo sosiaali-ja terveydenhuollossa näkyväksi terveydenhuollon muutostekijöitä ja siihen liittyviä ongelmia. Kulttuurintutkimuksen avulla lisätään ymmärrystä rajapinnoista ja niissä ilmenevistä näkyvistä ja piilotetuista kulttuurisia merkityksiä. Keskeistä on myös, että kulttuurintutkimus lisää ymmärrystä kulttuurin vaikutuksista työyhteisöön, innovaatioihin, joustavuuteen ja luottamukseen. Lisäksi se antaa keinoja vaikuttaa ja kehittää terveyspalveluiden asiakkuusajattelua.

Terveystieteellinen tutkimus kulttuurintutkimuksen näkökulmasta on suuntautunut eri osa-alueille

Kotimainen tutkimus

• Terveyspalveluiden organisaatiokulttuuri 
• Terveyskulttuuri 
• Ammattikulttuuri 
• Terveyskäyttäytyminen 
• Hoitotyön kulttuuri 
• Kulttuuristen piirteiden näkökulma 
• Johtamiskulttuuri 
• Kulttuurintutkimuksen menetelmällinen soveltaminen terveystieteissä 
• Asiakkuuden tutkimus 

 Kansainvälinen tutkimus

• Työyhteisökulttuurin merkityksestä terveyspalveluiden tuottamiseen 
• Kulttuuristen suuntauksien näkökulmasta mm. homoseksuaalisuus 
• Kulttuurin merkityksestä terveyteen ja hyvään elämänlaatuun 
• Kulttuurin merkityksestä terveydenhuoltopalveluiden tuottamiseen 
• Terveydenhuollon ja etnisten kulttuurien kohtaamisen näkökulmasta 
• Sosiokulttuurisen ympäristön vaikutuksesta terveyteen ja terveyspalveluiden haasteisiin 

Lähteenä Hanna Tiiringin luennot 18.1.2017

Asiantuntijapaneelin arvionti ja testaus osana mittarin kehittämistä

Miten mittari pääpiirteissään kehitetään, miksi asiantuntijapaneelia käytetään ja miten sitä voidaan hyödyntää mittarin kehittämisessä ovat kysymyksiä joihin pyrimme nyt vastaamaan.

Mittarin kehittäminen koostuu kahdeksasta eri vaiheesta:

1. Määritellään mitä halutaan mitata
2. Muodostetaan mittarin väittämät
3. Määritellään mittarin asteikko. Esimerkiksi Likert-asteikko
4. Testataan mittari asiantuntijapaneelilla
5. Arvioidaan, mitkä väittämät ovat hyviä mittariin ja valitaan sopivat väittämät
6. Tehdään pilottitestaus kohdejoukolle
7. Viimeinen arviointi. Arvioidaan onko väittämät hyviä, soveltuuko valittu asteikko mittariin ja onko avoimet kohdat muotoiltu oikein.

 Tarkastelemme nyt tarkemmin vaihetta 4. asiantuntijapaneelin käyttöä.

Miksi asiantuntijapaneelia käytetään?

Asiantuntijapaneelin käyttö on tärkeä osa mittarin kehittämistä. Asiantuntijapaneeli arvioi tutkijan laatimaa mittaria ja antaa ehdotuksia muokkaukselle. Asiantuntijapaneelin mielipiteiden ja kehittämisehdotusten perusteella tutkija voi muokata mittaria ennen mittarin käyttöä.

Asiantuntijapaneelin keskeinen tarkoitus on:

• Vahvistaa tutkijan ymmärrys ja käsitteellistäminen ilmiöstä.
• Varmistaa, että mittariin nostetut asiat ovat keskeisiä ja ne kannattaa pitää mittarissa.
• Tutkijan hypoteesin varmistaminen. Asiantuntijapaneeli voi huomata hypoteesin sisältävän turhia asioita tai sen olevan liian kapea alainen.
• Operationalisointiprosessin onnistuminen
• Tarkistaa väittämien selkeys
• Huomioida mahdolliset puuttuvat asiat ilmiöstä
• Parantaa sisällön paikkaansa pitävyyttä/pätevyyttä (sisältövaliditeetti).
• Parantaa mittarin luotettavuutta. 

Ketä paneelin voidaan valita?

Asiantuntijapaneelin voidaan valita henkilöitä, jotka ovat alan ammattilaisia. Heillä voi olla esimerkiksi tarvittava koulutus ja pitkä kliininen asiantuntijuus alalta tai teoreettinen osaaminen asiasta. Asiantuntijapaneelin jäsen voi olla esimerkiksi henkilö, joka on tutkinut aihetta ja tehnyt esityksiä tai julkaisuja aiheesta. Lisäksi asiantuntijapaneeliin jäsenenä voi olla myös mittaamisen asiantuntija eli tilastotieteilijä. Yleensä käytäntönä on, että asiantuntijapaneelissa on 2-20 asiantuntijaa. Mikäli aihe on suppea voi kaksikin asiantuntijaa olla riittävä. Joskus taas suositellaan, että asiantuntijoita ei olisi yli kymmentä.

Asiantuntijapaneelin avulla halutaan varmistaa että mittari on hyvin rakennettu ja sisällöllisesti validi.

Asiantuntijapaneelin ohjeistaminen

Ennen asiantuntijapaneelin kokoontumista asiantuntijoille lähetetään saatekirje, jossa esitellään tutkimus. Kirjeessä kerrotaan, mitä tukimusta ollaan tekemässä, tutkimuksen tavoite ja tarkoitus sekä keskeiset käsitteet ja aiheenrajaus. Tärkeää on myös tuoda esille asiantuntijan tehtävä paneelissa.

Mittarin arvioiminen

Asiantuntijapaneeli arvioi mittaria kysymys kerrallaan. Jokainen kysymys arvioidaan erikseen asteikolla 1-4.

1=Kysymys ei ole mielestäni lainkaan oleellinen

2=Kysymys ei ole mielestäni kovinkaan oleellinen

3=Kysymys on mielestäni melko oleellinen

4=Kysymys on mielestäni erittäin oleellinen

Mikäli kysymys saa arvon 1-2, se luokitellaan ei oleelliseksi ja mikäli se saa arvon 3-4 se on oleellinen eli sen pitäminen osana mittaria on perusteltua.

Näiden arvioiden perusteella lasketaan kysymyslomakkeen luotettavuusindeksi eli CVI.

Kysymyskohtainen luotettavuusindeksistä käytetään merkintää I-CVI ja koko kyselylomakkeen luotettavuusindeksi S-CVI/Ave. Nämä lasketaan eri kaavoilla.

I-CVI:n laskeminen

I-CVI lasketaan jakamalla olennaiset väittämät asiantuntijoiden määrällä

Käytäntönä on:

• Jos asiantuntijoita alle viisi, tavoitellaan indeksiä 1
• Jos asiantuntijoita viisi tai enemmän, tavoitellaan indeksiä >.78p

S-CVI/Ave:n laskeminen

S-CVI/Ave lasketaan jakamalla I-CVI arvojen summa väittämien määrällä

Käýtäntönä on:

• Tavoite >.90

S-CVI/UA lasketaanjakamalla oleellisten väittämien määrä kaikkien väittämien määrällä (.57)

Ave arvo huomioi myös muut muuttujat ja tämän vuoksi sen käyttöä suositellaan I-CVI:n sijaan. Mittarin yhteydessä tulisi ilmoittaa Ave- arvo. Se lisää mittarin luotettavuutta.

Kun asiantuntijapaneeli on arvioinut mittarin, jatketaan mittarin kehittämistä vaiheesta 5.


Lähteenä Markus Karttusen luennot 18.1.2017

Määrillisen tutkimuksen aneiston hankinta

Määrällinen tutkimuksessa oltava mitattavissa oleva aineisto, jota voidaan analyysimenetelmien avulla tulkita. Aineistonkeruumenetelmän valinta riippuu tutkittavasta ilmiöstä. Mitä halutaan tietää?

Tyypillisimmät aineistonkeruumenetelmät

• kysely
• strukturoitu haastattelu
• systemaattinen havainnointi
• muut aineistot (esim. rekisterit, tilastot)

Kysely on määrällistä tutkimusta tehtäessä tyypillisin aineistonkeruumenetelmä. Kysely tyypillisesti mittaa mielipiteitä, asenteita, ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Kyselyä käytetään kun tutkittavia on paljon. Perinteisesti kyselyt lähetetään postitse, mutta kehitys on tuonut myös muitavaihtoehtoja, kuten sähköpostikyselyt tai verkossa toteutettavat kyselyt. Emme voi edes kuvitella mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Mahdollisuuksien lisäksi tietotekniikkaan liittyy myös riskejä. Sähköisiä kyselyjä tehtäessä tulee säilyttää vastaajan anonyymius. Tutkijan tulee varmistua, ettei ulkopuoliset saa tietää kyselyiden vastanneiden henkilöllisyyttä esimerkiksi IP-osoitteen perusteella. Kehitys on hienoa, mutta myös riskit tulee tunnistaa.  Perinteinen kysely vs verkkokysely. Menetelmän valinta riippuu siitä, ketä tutkitaan. Esimerkiksi iäkkäille kannattanee valita postikysely. Kyselyiden ongelmaksi voi muodostua hidas palautuminen. Mikäli vastauksia ei tule riittävästi voi tutkija tehdä myös uusintakyselyn, jolloin kysely lähetetään uudelleen niille tutkittaville, jotka eivät vielä ole vastannut. Kysely voidaan toteuttaa myös kasvokkain, jolloin aineisto saadaan heti tulkittavaksi.  Tällöin tulee kuitenkin huomioida mahdollinen tutkijan vaikutus vastauksiin.


Määrällisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytetään myös systemaattista havainnointia. Systemaattinen havainnointi vaatii ennalta laaditun havainnointilomakkeen, jossa on tarkoin määritelty mitä asioita havainnoidaan.


Valmiita aineistoja kannattaa myös hyödyntää, mikäli niitä on saatavilla. Muista tarkistaa ja hakea luvat aineiston käyttöön. Sopiiko aineisto omaan tutkimukseesi, saatko sen avulla vastauksia tutkimuskysymyksiisi?

Otanta

• Kokonaisotanta
• koko perusjoukko mukana tutkimuksessa
• käytetään kun perusjoukko pieni, esim. ministerit
• Yksinkertainen satunnaisotanta
• arvotaan perusjoukosta, kaikilla yhtä suuri mahdollisuus tulla mukaan tutkimukseen
• edellyttää, että perusjoukko tiedetään tarkasti esim. varusmiehet
• Systemaattinen otanta
• käytetään kun perusjoukkoa ei tarkasti tiedetä
• valitaan tasa välein, esimerkiksi joka kymmenes
• Ositettu otanta
• heterogeeniset perusjoukot
• valitaan mukaan osa-joukkoja oikeassa suhteessa esimerkiksi 50% tyttöjä ja 50% poikia
• Ryväotanta
• joku tietty joukko, esim. tietty työyhteisö
• 
  

Otoksen edustavuus

Mitä heterogeenisempi joukko, sitä enemmän havaintoja tarvitaan. Nyrkkisääntönä on, että määrällisessä tutkimuksessa oltava vähintään 100 tilastoyksikköä, mielellään 150-300. Vertailtavissa ryhmissä tulisi kussakin olla vähintään 30 tilastoyksikköä, jotta analyysimenetelmien käyttö sujuvaa. Pohdi edustaako otos perusjoukkoa?


Lähteenä Niko Männikön luento Määrällisen tutkimuksen aineiston hankinta 11.1.2017.

Laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessi

Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää ja kuvailla inhimillisiä todellisia ilmiöitä. Usein etsitään vastausta kysymykseen millainen.Laadullisessa tutkimuksessa ollaan tyypillisesti lähellä tutkittavaa ilmiötä ja siinä näkyykin subjektiivisuus. Kontekstuaalisuus kuuluu laadulliseen tutkimukseen, tutkimus koskee tiettyä asiayhteyttä. Laadullisen tutkimuksen taustalla näkyvät ontologia ja epistemologia. Ontologia selittää tutkittavaa ilmiötä: mitä tutkin, miten ymmärrän tutkittavan kohteen. Epistemologialla tarkoiteteaan sitä, miten ajattelin saavani tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Ontologia ja Epistemiologia luovat tutkijan pelikentän. Toisella puolella maalin suulla seisoo ontologia ja toisella puolella epistemologia. Pallo, eli tutkimus tulisi pitää näiden viivojen sisällä. Ennen aineiston keruuta on tutkimusta työstetty jo kauan, muun muassa tutkimussuunnitelma on laadittu. Tutkija on perehtynyt huolella aiempiin tutkimuksiin. Mitä aiheesta jo tiedetään? Mitä olisi mieltäkästä tutkia? Tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimustehtävät ovat muotoutuneet ja tutkija on määritellyt  keskeiset käsitteet. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Aineiston keruumenetelmää valitessasi mieti:

-mikä on kiinnostuksesi kohde, eli keitä valitset tiedonantajiksi?
-millä menetelmällä saat vastauksen tutkimus kysymyksiisi?

Tyypillisiä otanta tapoja laadullisessa tutkimuksessa:

• harkinnan varainen otanta
• keneltä/mistä/miltä saan parhaiten tietoa aiheeseen liittyen?
• perustelut valinnoille kerrottava
• lumipallotekniikka
• esim. lähdetään liikkeelle tutkimalla yhtä aiheesta tietävää ja häneltä saatujen kontaktien kautta saadaan lisää havaintoyksiköitä
• ryväsotanta
• valitaan kokonaisuudessaan joku tietty joukku esim. perhe

Kaikissa otannoissa korostuu perustelut, mukaanotto ja poissulkukriteerit lisäävät tutkimuksen luotettavuutta. Lukija voi arvioida kriteerien perusteella onko tutkimukseen onnistuttu saamaan mukaan ilmiöstä tietäviä henkilöitä.


Otannan koon määrittää saturaatio, eli kyllääntyminen. Samat asiat alkavat toistaa itseään. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena ei ole yleistään. Tärkeää löytää avainhenkilöt, jolloin pienikin määrä havaintoyksiköitä voi riittää.

Laadullisen tutkimuksen tyypillisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat:

• Haastattelu
• Avoimet kysymykset
• Havainnointi
• Dokumenttiaineistot

Näistä yleisin on haastattelu. Haastattelua käytettäessä voidaan haastatella yksilöitä tai ryhmiä. Ryhmien haastatteluun liittyy riski ettei ryhmädynamiikka toimi ja näin ollen aineisto jää suppeaksi. Haastattelu voi olla:

• Avoin
• Puolistrukturoitu
• Strukturoitu

Useimmin laadullisessa tutkimuksessa käytetään, joko avointa haastattelua, jolloin tutkittaville annetaan vain aihe ja he saavat vapaasti keskustella aiheesta tai puolistrukturoitua, esim. teemahaastattelua, jolloin keskustellaan tutkijan ennalta määrittelemistä teemoista. Haastattelu vaatii tutkijalta ennakko valmistautumista. Osaanko käyttää' laitteita? Toimivatko laitteet? Mikä haastattelupaikka olisi hyvä? Onko taustamelua? Haastattelua käytettäessä kannattaa tehdä ensin esihaastattelu. Esihaastattelun yhteydessä huomaa oliko haastattelurunko toimiva, kannattaako muuttaa vielä jotain? Esihaastattelussa saa myös arvokasta tietoa oliko paikka liian meluisa tai oliko ympäristö muutoin sopiva. Muista, jos tutkittavat kertoo tutkittavaan ilmiöön liittyviä seikkoja haastattelun päätyttyä, et saa ilman lupaa käyttää niitä työssäsi.


Aineistonkeruuta suorittaessaan tulee tutkijan pitää mielessään tutkimuksensa punainenlanka. Mitä olinkaan tekemässä? Mihin kysymyksiin etsin vastausta? Saanko sen näillä menetelmillä?


Lähteenä Hanna Tiiringin luento Laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessi 11.1.17

Kyselylomakkeen/mittarin laatiminen

Kyselylomakkeen taustalla on aina oltava teoria tai aikaisempi tietämys. Kyselylomaketta käytettäessä voi tutkija valita aikaisemman valmiin mittarin, joka onkin suotavaa mikäli sellainen on olemassa. Valmista validoitua kyselylomaketta käytettäessä on tutkimuksen luotettavuus ja vertailtavuus paremmat. Valmiita kyselylomakkeita käytettäessä tulee sen laatijalta ehdottomasti pyytää lupa. Mikäli valmiiseen kyselylomakkeeseen tarvitsee tehdä muutoksia tulee ne tehdä yhdessä mittarin laatijan kanssa, mittarin luotettavuuden turvaamiseksi. Ennen valmiin kyselylomakkeen käyttöä kannattaa miettiä kuinka lomake on laadittu ja miten sen luotettavuus on testattu. Onko mittari kyselylomake käyttökelpoinen? Sopiiko se minun tutkimusongelman ratkaisuun? Kyselylomakkeiden käännöksissä tulee olla myös erityisen huolellinen. Kyselylomake tulisikin vähintään kaksois kääntää, eli esimerkiksi englanti-suomi-englanti. Tämän jälkeen tulee verrata onko mittarin sisältö muuttunut käännösten myötä. Validoitun kyselylomakkeen laatiminen on pitkä prosessi, johon liittyy monia vaiheita. Mikäli aikaisempaa validoitua kyselylomaketta ei ole, tulee uuden kyselylomakkeen perustua aikaisempaan teoriaan tai tulee tutkijalla olla kyselylomakkeen taustalle oma teoria. Kyselylomakkeilla pyritään keräämään tietoa tosi asioista, se soveltuu muun muassa arvojen, käyttäytymisen ja mielipiteiden tutkimiseen. Kysely voidaan toteuttaa postikyselynä, verkkokyselynä tai kontrolloituna kyselynä, jolloin tutkija itse jakaa ja kerää lomakkeet. Kyselylomake voi sisältää avoimia ja strukturoituja kysymyksiä.

Uusi mittari

1. Käsitteellistäminen
    aiempaan aineistoon perehtyminen ja sen perusteella:
   -käsiteanalyysi, kun tietoa on, mutta kaikki ei ymmärrä käsitettä samalla tavalla
   -käsitesynteesi, kun ei riittävästi tietoa, määritellään itse käsitteen sisältö
   
   
2. Kyselylomakkeen laatiminen
   -millä väitteillä (indikaattorit) mitataan käsitettä?
   -usein käsitteet vaikeasti mitattavia ja tarvitaan useita kysymyksiä mittaamaan yhtä käsitettä
3. Esitestaus
   -esitestataan noin 10%:n osuudella varsinaisesta otoskoosta
   -asiantuntijapaneeli tai asiantuntija arvio testaa validiutta, mittaako kyselylomake juuri sitä mitä sen halutaan mittaavan?
   -onko vastaajat ymmärtäneet kysymykset oikein, ovatko he vastanneet kaikkiin kysymyksiin, jos johonkin kysymykseen systemaattisesti jätetään vastaamatta, mieti miksi
   -pohdi selittääkö esim. ulkoasu huonoa vastausprosenttia?
   -esitestauksen avulla voidaan virheet huomata ja korjata ajoissa!
4. Korjaus
   -korjausten jälkeen, esitestaus tehtävä aina uudelleen
   -yhdenkin sanan muuttaminen voi muuttaa sisältöä niin, että lukija ymmärtää sen väärin
5. Pilot-aineistonkeruu
   -tehtävä samalla tavoin kuin aikoo varsinaisen aineistonkeruun tehdä, (esim. verkkokysely) jotta huomaa ongelmat esimerkiksi järjestelmässä
   -validiteetti ja reliabiliteetti
   -syötä tilasto-ohjelmaan, jotta näet miten lomakkeet vastaukset siellä käyttäytyy
   -ovatko jakaumat vinoja, puuttuuko tietoja?
   -saa arvokasta tietoa lomakkeen käytettävyydestä (esim. kysy lomakkeen täytön aloitus ja lopetusaika, niin tiedät kauanko lomakkeen täyttämiseen menee ja voit informoida tutkimukseen osallistuvia)

Lomakkeessa huomioitavia asioita

• muista selkeys
• fontti
• fonttikoko
• pituus
• rakenne
• loogisuus
• asteikko (asteikon pysyttävä samana, ettei turhia virheellisiä vastauksia)
• kysymysten ymmärrettävyys ja sisältö
• ei ammattikieltä
• kysy vain yhtä asiaa kerrallaan
• omakohtaisiin kysymyksiin parempi vastausprosentti

Lähteenä Satu Elon luento Kyselylomakkeen/mittarin laatiminen 11.1.17

Tutkimussuunnitelma

Miksi tutkitaan, mitä tutkitaan ja miten tutkitaan? Nämä ovat kysymyksiä, mitä tulisi pohtia laatiessaan tutkimussuunnitelmaa. Tutkimussuunnitelma on tieteellisen tutkimuksen perusta. Hyvin tehty tutkimussuunnitelma helpottaa tutkimuksen tekijää, sillä se auttaa kokonaisuuksien hahmottamista. 

Ennen tutkimussuunnitelman tekoa olisi hyvä pohtia muutamia kysymyksiä, kuten esimerkiksi mikä on tutkimuksen aihe ja kuinka se rajataan? Hyvä olisi myös miettiä onhan aihe mahdollista toteuttaa, miten aineiston keruu tapahtuu ja mitä tutkimusmenetelmää käytetään? Hyvin tehty pohjatyö avustaa muun muassa sitten, jos tutkimuksen teko vaiheessa ilmenee ongelmia. 

Tutkimussuunnitelman rakenne

Tutkimussuunnitelma koostuu:

1. Kansilehti
2. Tiivistelmä
3. Sisällysluettelo
4. Johdanto 
5. Tutkimuksen tausta
6. Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
7. Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteutus
8. Tutkimuksen eettiset lähtökohdat
9. Tutkimuksen luotettavuus
10. Tutkimuksen aikataulu ja rahoitus
11. Lähteet
12. Liitteet

On tärkeä muistaa, mihin tarkoitukseen tutkimussuunnitelma tehdään, sillä sen rakenne, sisältö ja pituus riippuvat siitä.

Ihmisiin kohdistuva tutkimus

Kun tehdään tutkimusta, joka kohdistuu ihmisiin on tärkeää ilmaista, että tutkimus on tutkittaville täysin vapaaehtoista  Tästä syystä tutkittaville on rekrytointivaiheessa kerrottava tutkimuksen tausta ja vastata kysymyksiin, mitkä alussa kävimme läpi: 

miksi tutkitaan, mitä tutkitaan ja miten tutkitaan? 

Tutkittavalle on myös kerrottava kauan tutkimus kestää, mitä hyötyä tai haittaa tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuu, jos haluaakin keskeyttää tutkimuksen, onko oma yksityisyys turvattu. 

Tutkijan on otettava huomioon kaikki mahdolliset kysymykset, mitä tutkittava saattaisi haluta tietää. Tutkijan on myös ilmaistava mitkä ovat tutkittavan oikeudet ja velvollisuudet tutkimuksen aikana ja millä menetelmällä tutkimus on toteutettu. Tutkittavan on myös saatava tutkijan yhteystiedot, jotta tarpeen tullessa hän saa yhteyden tutkijaan.

Haavoittuvat ryhmät

Tutkijan tehdessä tutkimusta haavoittuviin ryhmiin, kuten esimerkiksi raskaana oleville tai asevelvollisuutta suorittaville tulee olla erityisen selkokielinen ja perustella tutkimuksensa tarkoitus hyvin. Kenelläkään tutkittavalla ei saa olla sellainen olo, että hänet on painostettu olosuhteiden pakosta osallistumaan tutkimukseen. Esimerkiksi asevelvollisuutta suorittavilla voi herätä ajatus painostuksesta, jos ilmaistaan tutkimuksen tärkeyttä sillä, että nimenomaan heidän panostusta tarvitaan. 

Yksityisyys on jokaisen henkilökohtainen tuntemus eikä sitä näin ollen voi yleistää tai mitata millään keinoin. Tutkijan täytyy olla tästä syystä varovainen, millä keinoin ilmaisee itseään, jotta kukaan ei kokisi, että yksityisyyttä olisi loukattu.

Tämmöisiä ajatuksia heräsi tällä kertaa. Se mikä on itselle itsestäänselvyys niin ei toiselle välttämättä olekaan. Tutkimusta tehdessä on ajateltava asioita monista eri näkökulmista, ja se on varmasti taito, mitä koko ajan pääsee kehittämään.

Lähde: Outi Kajula 9.1.2017 luento

Blogin käyttö oppismisvälineenä

Valtava paino tippuu harteilta, kun joulun alla 2016 saamme kandidaatin työmme taputeltua. Syksy oli raskas ja välillä kävi jopa ajatus, että ei tästä hengissä selviä. Vaan tässä sitä vielä ollaan! Opiskelu vaatii älyttömän paljon keskittymis- ja organisointikykyä, sillä tässä vaiheessa elämää meillä kaikilla on todennäköisesti muitakin tärkeitä tehtäviä elämässä kuin ainoastaan opiskelu. Joku käy opiskelun ohessa töissä täyspäiväisesti, toisella on pienet lapset kotona ja kolmas rakentaa omakotitaloa. Vaikka välillä tuntuu, että eihän tässä menossa pysy perässä, on se paljon antanutkin. Tässä nyt tämmöinen pieni alustus tähän ensimmäiseen blogitekstiin. 

Tutkimusmenetelmien soveltaminen terveystieteissä

Otsikon mukaisen opintojakson suorittaminen tapahtuu blogi- kirjoittamisen avulla. Heti ensimmäisenä ajatuksena heräsi, että mahtavaa, jotain erilaista ja uutta! Nykyään blogien kirjoittaminen on hyvin suosittua ja ajankohtaista. Blogi on aina kirjoittajansa näköinen. Tämä meidän tutkimusbloggaajat- blogi koostuu viiden naisen kirjoittamista teksteistä, mitä opintojaksolla on käyty läpi ja mitä ajatuksia luennot ovat meissä herättäneet. 

Blogin tekoon kuuluu myös tutkimussuunnitelman luominen, ja olemme yhteistuumin päättäneet, että teemme sen viimeiseksi. Ensin keskitymme tekstien luomiseen jokaiselta luentokerralta, sillä saamme samalla harjoitusta luovan tekstin tekoon. Täytyy sanoa näin ensimmäistä tekstiä kirjoittaessa, että on kyllä yllättävän vaikeaa. Sitä kun on niin tottunut luomaan vain tieteellisiä tekstejä lähteiden pohjalta. Tuntuu, että normaalia ajatuksen juoksua on vaikea pukee sanoiksi, koska siihen ei ole mitään tiettyä kaavaa. Kepeä kirjoitustyyli on ihan oma taitolajinsa. ;)

Opintojakson tavoitteet

Näin alkuun olisi varmasti hyvä käydä läpi opintojakson tavoitteet, ne kuitenkin määrittelevät, mihin päämäärään meidän pitäisi päästä. 

• Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen luonne ja metodologiset pääkysymykset
• Omassa tutkimuksessa osaamme valita ja soveltaa laadullisen ja määrällisen tutkimuksen eri tyyppejä ja lähestymistapoja
• Tutkimuksessamme näkyy selkeästi tutkimusprosessin eri vaiheet
• Tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa osaamme arvioida laadullisen ja määrällisen tutkimuksen luotettavuutta
• Eettisten kysymysten pohtiminen
• Tutkimussuunnitelman teko ja siitä tehty tutkimusraportti

Päätimme jo heti alkuun, että teemme tutkimussuunnitelman määrällisestä tutkimuksesta. Itse tutkimusaihe on vielä päättämättä, mutta se varmasti selkiytyy pian.

Lähde: Johdantoluento Hanna Tiirinki ja Pirjo Kaakinen 9.1.2017