SAIRAANHOITAJIEN TYÖHYVINVOINTI JA TYÖSSÄ JAKSAMINEN ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA

Työhyvinvointi- mitä sillä tarkoitetaan?

Työhyvinvointi on monelle arjessa tuttu asia, mutta kun puhutaan sen tarkasta ja jopa tieteellisestä määrittelystä, huomataan että se ei ole kovinkaan yksinkertaista. Työhyvinvointi on käsitteenä yleistynyt ja sitä on tutkittu paljon eri näkökulmista. Työhyvinvoinnin käsitettä on esitelty ja käytetty laajasti eri työterveyden ja tieteellisten tutkimusten joukossa, mutta sen tarkka, yleinen määritelmä kuitenkin puuttuu. Työhyvinvoinnin käsitteen voidaankin ajatella olevan toistaiseksi puutteellisesti määritelty ja yhtä ainoaa oikeaa määritelmää ei toisaalta pystytä varmasti asettamaankaan.

Työhyvinvointi on laajentunut ja vakiintunut käsitteenä 1990-luvulta lähtien kehittyen yksilön terveyteen ja hyvinvointiin sekä työsuojelusta liittyvistä kysymyksistä pikkuhiljaa omaksi laaja-alaiseksi ja monitieteiseksi tutkimusalueeksi. Työhyvinvoinnin laaja-alaisuudesta kertoo siihen liittyvien tutkimusten määrä ja moninaisuus. Tästä antaa viitteitä esimerkiksi alla oleva kuvio, jossa on kuvattuna suomalaisten työhyvinvointitutkimusten (2010–2013) pääteemoja. Selvitys on koskenut pääsääntöisesti psykososiaalisiin kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyvää tutkimusta. Kuviosta voidaan nähdä laajasti eri aiheita, mitä on ollut tutkimusten kohteena:

Kuvio 1. Suomalaisten työhyvinvointitutkimusten (vuosina 2010–2013) pääteemat.

(Lähde: Mäkiniemi ym. (2014) Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:18. Viitattu 16.2.2017.

Työhyvinvoinnin käsitteen taustan voi ajatella sijoittuvan myös positiiviseen psykologiaan, joissa tieteellinen tutkimus keskittyy muun muassa tavallisten ihmisten vahvuuksiin ja hyveisiin. Mielenkiinto kohdistuu siten erityisesti sen selvitykseen, mikä toimii, mikä on oikein ja mitä on kehitettävä. On olemassa pitkä tutkimushistoria koskien työelämän negatiivista näkökulmaa ja sen seurauksena meillä onkin jo laaja tietämys esimerkiksi työn stressistä ja työuupumuksesta. Hoitotyön ammattia pidetäänkin yhtenä kaikkein stressaavimpana ammattina. Hoitohenkilökunnan stressiä on tutkittu laajasti eri konteksteissa, mutta tarvitaan edelleen vielä lisää ja tarkempaa tutkimusta. Kuitenkin tärkeää olisi keskittyä nimenomaan myös työelämän positiiviseen näkökulmaan ja edistää siten työntekijöiden työhyvinvointia vahvistamalla niitä tekijöitä, joilla on myönteinen vaikutus työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi on siis suuri kokonaisuus, monien tekijöiden summa. Työterveyslaitos on määritellyt työhyvinvoinnin seuraavanlaisesti:

”Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa työorganisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.” 

Hyvinvointia voidaan pitää summatiivisena käsitteenä, joka kuvaa työelämän laatua, mukaan lukien työturvallisuus- ja työterveysnäkökohdat. Työhyvinvointiin vaikuttavat siis niin henkilön omaan elämään kuin työhön liittyvät tekijät sekä näiden elämän keskeisten osa-alueiden yhteensovittaminen. Työhyvinvoinnin voidaan ajatella muuttuvan työhön liittyvien kuormitus- ja voimavaratekijöiden keskinäisen tasapainon vaikutuksesta eli työhyvinvointi ei ole suinkaan pysyvä tila.

Työhyvinvoinnista on siis puhuttu paljon ja yksi osa työhyvinvointikeskustelua on ollut työn tai työperäisen kuormituksen yhteydet työkyvyn tai työssä jaksamisen vakaviin ongelmiin sekä uupumistasoisiin vaikutuksiin. Tähän keskusteluun on myös liittynyt työn erilaisten voimavaramuotojen lisääminen uupumisen ehkäisyssä. Blogitekstissämme kuvaamme erikoissairaanhoidossa työskentelevien hoitajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, erityisesti  tarkastellen juuri työssä jaksamisen näkökulmaa. Aiheeseen olemme perehtyneet kansainvälisten ja suomalaisten tutkimusten pohjalta sekä lisäksi teimme pienimuotoista haastattelua työpaikan kollegoille. 

(kuva:http://elite-executives.com/our-services/health-and-well-being)

Miksi hoitotyössä jaksaminen on tärkeää

Työelämän on todettu muuttuvan nopeasti.  Työurat pidentyvät, minkä vuoksi on tärkeää, että työntekijät voivat hyvin työssään. Työhyvinvointi vaikuttaa työntekijän omaan elämään sekä työelämään.  Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään ja yksityisessä elämässään paremmin.  Hoitotyön maailma on fyysisesti ja psyykkisesti työntekijää kuormittava. Sairaanhoitajat vastaavat potilaan hoidosta ja he toimivat potilaan hoidon turvaajina sekä moraalisina vastuun kantajina hoidon oikeellisuudesta. 

Sairaanhoitajat ovat hyvän hoitotyön perusta. Sairaanhoitajien työmotivaatio, sekä työhön liittyvät tarpeet ja arvot ovat ensisijaisessa asemassa turvallisien ja laadukkaiden terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa. Vastuu potilaan hoitamisesta voi vaikuttaa sairaanhoitajan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä työssäjaksamiseen. Erityisesti vastavalmistuneiden hoitajien työssäjaksamista tulisi tukea, sillä hoitotyön työssä jaksaminen vaikuttaa hoitajien ammattialalla pysymiseen. 

"Työhyvinvointia lisää mukava ja kannustava työilmapiiri. Myös sellainen työyhteisö, jossa tiedät että saat tarvittaessa apua ja tukea vaikeissa tilanteissa lisää työhyvinvointia" (kirjoittajien työkaveri)

Sairaanhoitajien huono työssä jaksaminen voi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi potilaiden kohteluun, työn tekemiseen ja työssä tapahtuvien virheiden määrään.  Positiivinen työssä jaksaminen puolestaan vaikuttaa sairaanhoitajien työnhallinnan tunteeseen, työhön sitoutumiseen ja työmotivaatioon. Sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajan näkökulmasta työssä jaksamisen merkittävyys näkyy kokonaisvaltaisesti hoitotyössä, hoidon laadussa ja työn tuottavuudessa. Työssä jaksamisella ja työhyvinvoinnilla vaikuttaa siihen millaisia sosiaali- ja terveysalan palveluita tuotetaan niitä käyttäville potilaille.

Mitkä tekijät vaikuttavat erikoissairaanhoidossa työssä jaksamiseen

Työssä jaksaminen on riippuvainen monista eri tekijöistä. Yksi näistä tekijöistä on työntekijöiden terveys ja työkyky. 

"Työssä jaksaminen tarkoittaa minulle sitä, että olen itse fyysisesti ja psyykkisesti terve. Sekä pidän itsehuolta terveydestäni esim. liikunta ja tarvittaessa otan yhteyttä työterveyshuoltoon, jos terveydessäni on jotain huolta/muutosta. Näin jaksan työssäkin paremmin." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:http://topspeedrunning.com/#top-speed-running)

 (kuva:http://www.lyzzmy.com/healthy-lifestyle/)

                           

Työssä jaksamista voidaan parantaa tukemalla näkemyksellistä johtajuutta, hyvällä suunnittelulla sekä koulutuksella ja harjoituksilla. 

"Itsensä kehittäminen ammatillisesti on myös tärkeä asia eli pääsen koulutuksii säännöllisesti on merkittävää työssäjaksamisessa." (kirjoittajien työkaveri)

Tärkeää on myös tukea voimavaroja, tehostaa johtajuutta, tukea työntekijöitä ja tehdä keskinäistä yhteistyötä.

"Työntekijän täytyy tuntea olevansa osa työyhteisöä, otetaan mukaan eri juttuihin, kuunnellaan, pyydetään mielipiteitä eri asioihin, ei jätetä ulkopuolelle työyhteisön asioista millään muotoa." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:https://www.medialabinc.net/diversity_healthcare_workplace.aspx)

Tutkimuksissa on ilmennyt, että sairaanhoitajat kokevat työnsä kiinnostavaksi ja näin ollen toteuttavat työtänsä intohimoisesti. Henkilökohtainen työtyytyväisyys ennaltaehkäisee työperäistä loppuun palamista. Osassa tutkimuksissa ilmeni myös, että uskonto antaa henkistä- ja sosiaalista tukea sekä toivoa. Tutkimuksissa on osoitettu, että sairaanhoitajat, jotka käyttävät uskontoaan yhtenä selviytymisstrategiana, kärsivät vähemmän masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että hoitotyön ammattilaiset kohtaavat runsaasti ammatillista työuupumusta ja stressiä. Tähän vaikuttavat monet asiat kuten pitkät työajat, vähäiset vaikuttamisen mahdollisuudet, jokapäiväisen kivun käsitteleminen ja menetyksien kokemiset. Kuormittavuutta lisää myös esimerkiksi jatkuva henkisen tuen antaminen potilaille, jotka mahdollisesti kokevat kärsimystä sekä traumaattisten onnettomuuksien kohdanneet potilaat. Sairaanhoitajan työhön liittyy tiettyjä stressitekijöitä, joihin kuuluvat kivulle altistuminen, kuolema ja kuoleminen, johtajien tuen puuttuminen, harhaan johdetut odotukset sekä riittämätön fyysinen kunto. Stressitekijöihin kuuluvat myös ihmissuhdekonfliktit, kommunikaatio ongelmat, osaamattomuus, riittämätön sosiaalinen tuki, suurien potilasmäärien hoito, runsaat häiriötekijät sekä vuorotyö. 

"Lisätään kehityskeskusteluita ja ryhmäkeskusteluita työyhteisön kesken. Esim käydään yhdessä läpi kovasti kuormittavat ja paljon hoitoa vaatineet potilaat." (kirjoittajien työkaveri)

Vaikka stressi voikin auttaa yksilöä keskittymään työhönsä paremmin, krooninen ja liiallinen stressi voi aiheuttaa vahingollisia vaikutuksia. Vaikutuksia voi olla esimerkiksi painostuksen tunne ja työn tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Äärimmäisyyksiin päässeet stressitasot voivat aiheuttaa unettomuutta, väsymystä, ärsytystä, ahdistusta ja masennusta.

Miten työssä jaksamista voidaan tukea? 

WHO korostaa, että työhyvinvoinnin edistäminen tulee perustua työpaikkakulttuurin kehittämistarpeiden tunnistamiseen, henkilökohtaisiin terveysresursseihin työpaikalla ja tapoihin osallistua yhteisössä. Hyvinvoinnin edistäminen töissä hyödyttää organisaatiota pitkällä aikavälillä. Se tekee työntekijät enemmän sitoutuneiksi, sen avulla vähennetään sairaspoissaoloja ja työtapaturmia sekä tehdään positiivisempi vaikutelma työnantajasta. Työssä jaksamista tukevia interventioita ovat henkilöön suunnatut, työhön suunnatut sekä yhdistetyt menettelytavat. Henkilöön suunnattujen menettelytapojen tavoitteena on opettaa kognitiivisia taitoja sekä käyttäytymiseen liittyviä taitoja, jotka auttavat selviytymään stressistä ja parantamaan ammatillista osaamista. Interventiot sisältävät lisäksi metodeja lisätä sosiaalista tukea. Työhön suunnatuissa interventioissa tavoitteena on muuttaa työympäristöä, työtehtäviä tai työskentelytapoja. Yhdistetyt menettelytavat sisältävät interventioita persoonallisiin taitoihin, menettelytapojen parantamiseen ja työympäristöön. Esimerkiksi tehohoidossa työskentelevien työuupumusta voidaan tutkimusten mukaan ehkäistä ja hoitaa interventioilla, jotka ovat keskittyneet kohentamaan tehohoidon ympäristöä ja interventioilla, jotka ovat keskittyneet auttamaan yksilöitä selviytymään tehohoito ympäristössä. 

Ammatillisen ympäristön ja olosuhteiden parantaminen suotuisaksi voi aiheuttaa merkittävää parannusta työnlaadussa, terveydessä ja hyvinvoinnissa ja näin ollen johtaa tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Amerikan tehohoidossa työskentelevien hoitajien järjestö on laatinut kuusi standardia, jotka tulisi vakiinnuttaa ja ylläpitää terveellisessä työympäristössä. Näitä ovat: 

• ammattitaitoinen kommunikaatio
• todellinen yhteistyö
• tehokas päätöksenteko 
• asianmukainen henkilöstö 
• mielekäs tunnustus ja kiitos työntekijöille
• luotettava johtaja

Terveellinen työympäristö sisältää myös muita yleisesti tunnustettuja periaatteita, kuten konfliktien välttäminen ja hallitseminen, saattohoidon kohentaminen, kommunikaatio, yhteistyö ja tehokas päätöksenteko tilanteen aikana kun tunteet ovat koholla. Nämä ovat tärkeitä stressin ja uupumuksen vähentämisessä. Työssä jaksamisen tukemisessa on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisille opetetaan, miten tunnistaa riskitekijät uupumukseen ja kuinka pyytää tarvittaessa apua. On tärkeää, että ammattilainen osaa ottaa vastuuta omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan, näin voidaan rakentaa myös sietokykyä työssä. Perusta sietokyvylle on riittävä itsehoito, joka varmistetaan esimerkiksi riittävällä levolla, henkisillä harjoituksilla, liikunnalla, meditaatiolla ja harrastuksilla työympäristön ulkopuolella. Muita strategioita ovat rajojen asettaminen, työelämän tasapainon aikaansaaminen, ajanhallinta taitojen käyttäminen ja stressin vähentämisen toimenpiteet. Myös ryhmän tuki on tärkeää.

Erikoissairaanhoidossa moraalinen ahdistus on yleistä ja vaikuttaa työssä jaksamiseen. Miten moraalista ahdistusta voidaan sitten ehkäistä? Päivystyksen hoitajat ovat arvioineet että ryhmäkeskusteluista olisi apua. Tärkeäksi koetaan, että asioista juteltaisiin ainakin hoitaja ystävien kanssa. Ahdistavista tapahtumista tulisi olla aikaa keskustella. Omista tunteistaan keskusteleminen onkin yleisesti havaittu tärkeäksi. Hoitajat kokevat myös tärkeäksi, että hoitotyön johtajien tulisi olla tietoisia siitä, kuinka stressaavassa ympäristössä hoitajat työskentelevät. Erikoissairaanhoidossa työskentelevät työntekijät tarvitsevat tukea ja osaamista jokapäiväisten moraalisesti ja eettisesti uuvuttavien tilanteiden kanssa, auttamaan ylläpitämään terveellistä työympäristöä ja yleistä henkilökohtaista hyvinvointia. Tärkeää on yhteistyö johtohenkilökunnan kanssa, sillä se auttaa kehittämään parempaa ymmärrystä henkilökunnan kokemuksista ja auttaa ehkäisemään ja vähentämään moraalisen ahdistuksen ei haluttua vaikutuksia. Moraalisen ahdistuksen ehkäisyssä valveutuneisuus on ensimmäinen askel. Henkilökunnan hoitajien ja johtajien täytyy oppia tunnistamaan tilanteita, jotka voivat aiheuttaa moraalista ahdistusta ja tunnistaa ahdistuksen oireet itsessään ja kollegoissaan.

(kuva:http://asiteducation.com/soft-skills-technical-skills-best-career/)

Työyhteisön tulisi työskennellä yhdessä löytääkseen keinoja huomioida moraalinen ahdistus ja tukea hoitajia jotka kokevat sen. Kuten moraalisen ahdistuksen ehkäisemisessäkin myös sen tukemisessa, tärkeänä pidetään aikaa keskustella tunteistaan. Moraalisesta ahdistuksesta puhuminen ja sen tunnustaminen auttavat hoitajia sen läpikäymisessä. Johtajat voivat myös järjestää purkutilaisuuksia, kun ahdistavia tilanteita esiintyy. Ryhmä tai yksilö kokoontuminen voi olla tarpeellinen ja työntekijöillä tulisi olla saatavilla työntekijä, jonka kanssa voidaan keskustella. Hoitajien tulee olla tietoisia, että neuvonanto palveluita on saatavilla joista saa yksilöllistä apua, mikäli ei tunnu mukavalta keskustella tunteistaan ryhmässä. Tutkimusten mukaan hoitajat hyötyvät resursseista, jotka auttavat heitä käsittelemään moraalisesti ahdistavissa tilanteita positiivisella tavalla. Monet hoitajat kertovat kokevansa moraalista ahdistusta, joka liittyy toisen terveydenhuollon ammattilaisen pätevyyteen tai toimintaan ja heidän on voitava ilmaista nämä huolet asianmukaisesti. Myös koulutusta pidettiin tärkeänä työssä jaksamisen tukemisessa.

"Ongelmista/virheistä pystytään puhumaan ja selviytymään rakentavasti." (kirjoittajien työkaveri)

On myös esitetty uutta terveyspolitiikkaa, joka ottaa huomioon, että päivystyksessä työskentelevät kohtaavat moraalisia tilanteita usein, mikä aiheuttaa moraalista ahdistusta ja kärsimystä työntekijöissä. Esimerkki hyödyllistä terveyspolitiikan muutoksessa olisi, että sairaala järjestäisi raportointi tilaisuuden korkean riskin tapahtuman jälkeen, kuten traumaattisen lapsen kuoleman jälkeen.Ympäristöllä, missä päivystyksen työntekijät työskentelevät on suuri vaikutus moraalisen ahdistuksen kokemukseen. Työssä jaksamisen tukemisessa tärkeää on parantaa työilmapiiriä ja vähentää siihen liittyviä ongelmia. Suosituksena on lisäksi tarkastella sairaanhoitajien työnkuvaa eri tasoilta ja päivittää heidän tietämystään ja taitojaan, tasoittaa vastuita ja ehkäistä vastuiden päällekkäisyyksiä, kannustaa ja palkita hoitajia, sekä henkilöstön ammatillinen koulutus.

Miten työntekijä itse sitten voi vaikuttaa työssä jaksamiseen? Työstressiltä suojaava tekijä on tutkimusten mukaan unen määrä. Ammattilaiset jotka raportoivat nukkuvansa tarpeeksi kokivat vähemmän työstressiä. Erikoissairaanhoidossa työskentelystä pitäminen ja kiinteä aikataulu lisäksi vähentävät työstressiä. Sen sijaan lisääntynyttä stressiä aiheuttavia tekijöitä olivat kiinteän työaikataulun puuttuminen, työskentely haluttomuus, työtyytyväisyyden puutuminen ja uskomus, että henkilökunnan määrä on riittämätön.

"Vuorotyö voi vaikuttaa työssäjaksamiseen, jolloin säännöllinen ruokailu ja uni ovat tärkeässä roolissa. Joskus työvuorojen järkevä suunnittelu voi auttaa asiaa." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:https://ohsinsider.com/do-diligence/workers-changing-tofrom-shift-work-face-highest-risks-injury)

Pohdintaa lopuksi

Eri ihmiset voivat mieltää työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen hyvin eritavalla. Ihmiset muodostavat käsityksen työhyvinvoinnista peilaamalla ajatuksiaan hyvän työpaikan määritelmään. Oma työnhyvinvoinnin määritelmämme kertoo myös jotain meistä. Se kertoo jotain mitä arvostamme, mikä on meille tärkeää työpaikallamme.  Jokaisen kokemus on henkilökohtainen, eikä kukaan voi määritellä toisen kokemusta. Kukaan ei voi sanoa paljonko toinen jaksaa työssä. Samassakin työpaikassa työskentelevät voivat kokea työhyvinvointinsa ja jaksamisensa hyvin erilaiseksi täsmälleen samalla hetkellä.

Työhyvinvointi ikään kuin kuvaa ihmisen ja työn yhteensopivuutta. Työssä jaksamisessa työn vaativuus ja työntekijän taidot kohtaavat. Työssä jaksamiseen vaikuttavat psyykkiset, fyysiset, (jolla tarkoitetaan esimerkiksi työtilojen ja välineiden sopivuutta), sosiaaliset (johon kuuluu muun muassa yhteistyö työkavereiden ja esimiesten kanssa), sekä taloudelliset tekijät, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä kohtaako työ ja siitä maksettava palkka. Työssä jaksamisessa on olennaista, että työntekijällä on osaamista eli   tunne siitä, että hän hallitsee työnsä. Tuolloin työtekijä kestää myös vaatimuksia ja pystyy vastaamaan niihin. Vaatimusten ollessa toistuvasti osaamista suurempia on vaarana työntekijän kuormittuminen. Hetkellinen vaatimusten nousu yli osaamisen ei vielä ole vaaraksi jaksamiselle. Kuormituksen kestämisessä auttaa työyhteisön sosiaalinen tuki. Sosiaalinen tuki voi tulla niin työkavereilta kuin johdoltakin. 

(kuva:http://carolinecircle.com/?p=10343)

Nykyään ihmiset ovat yhä vaativampia, niin asiakkaat kuin työntekijätkin. Voisivatko sairaalat panostaa työhyvinvointiin nykyistä enemmän? Työhyvinvointi voi toimia osana strategiaa ja jopa kilpailu valttina. Hyvinvoivassa työyhteisössä kiitoksen saa niin henkilökunta, johto kuin asiakaskunta. Työhyvinvointi auttaa jaksamaan työssä ja toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja luovasti. Hyvinvointia ei voi rahalla ostaa vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä ja työtä sen eteen. Työyvinvointi vaikuttaa siis laajasti työntekijän jaksamiseen ja työpanokseen. Toisaalta taas myös työnantaja hyötyy hyvinvoivista työntekijöistä. Mitä sinä voisit tehdä työhyvinvoinnin eteen?

LÄHTEET:

Andolhe R, Barbosa R, de Oliveira E, Costa A & Padilha K (2015) Stress, coping and burnout among Intensive Care Unit nursing staff: associated factors. Revista Da Escola de Enfermagem Da Usp (49):58-64. 

Bégant I, Ellefsen B & Severinsson E (2005) Nurses´ satisfaction with their work environment and outcomes of clinical nursing supervision on nurses’ experiences of well-being- A Norwegian Study. Journal of Nursing Management 13(3):221-230.

Goh Y-S, Lee A, Wai-Chi S & Fai Chan M (2015) Profiling nurses ‘job satisfaction, acculturation, work environment, stress, cultural values and coping abilities: A cluster analysis. International Journal of Nursing Practice 21 (4):44-452.

Kulnaviktikul W, Wichaikhum O, Natsupawant A, Natsupawant R, Chontawan R, Klunklin A   Roongruangsri S, Nantachaipan P, Supamanee T, Chitpakdee B & Akkadechanunt T (2015) Nurses extended work hours: Patient, nurse and organiszational outcomes. International Nursing Review 62(3):386-393.

Lina M, Yanhui L, Hongwei L, Yu H, Jipeng Y & Jingying L (2015) Relationships among structural   empowerment, psychological empowerment, intent to stay and burnout in nursing field in mainland China-based on a cross-sectional questionnaire research. International Journal of Nursing Practice.   21(3):303-312.

Luukkala, J. (2011). Jaksaa, jaksaa, jaksaa... -työhyvinvointitaitojen kirja. Kariston kirjapaino:     Hämeenlinna. 

Mosadefhard A-L (2014) Factors influencing healthcare service quality. Int J Health Policy Manag. 3(2):77-89.

Moss M, Good V-S, Gozal D, Kleinpell R & Sessler C-N (2016) A Critical Care Societies                 Collaborative Statement: Burnout Syndrome in Critical Care Health-care Professionals A Call for Action. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine. 194(1).

Mäkiniemi J-P, Bordi L, Heikkilä-Tammi K, Seppänen A & Laine L (2014) Psykososiaalisiin kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyvä työhyvinvointitutkimus Suomessa 2010-2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:18. Viitattu 16.2.2017. 

Natsupawat A, Nantusupawat R, Kulnavktikul W & McHugh D.M (2015) Relationship between nurse staffing levels and nurse outcomes in community hospitals, Thailand. Nursing & Health Sciences. 17(1):112-118.

Puttonen S, Hasu M & Pahkin K (2016) Työhyvinvointi paremmaksi, keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos. PDF-Julkaisu. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130787/Ty%c3%b6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?sequence=1. Luettu 2017/18/2

Rees C, Monrouxe L & McDonald L (2015) `My mentor kicked a dying woman´s bed…` Analysing UK nursing students`most memorable´ professionalism dilemmas. Journal of Advanced Nursing. 71(1):169-180.

Salaree1 M-M, Zareiyan A, Ebadi1 A & Salaree M (2014) Coping Strategies Used by Iranian Nurses to Deal With Burnout: A Qualitative Research. Global Journal of Health Science. 6(6).

Sundqvist A-S & Carlsson Anderz´en A (2014) Holding the patient´s life in my hands: Swedish registered nurse anaestists´ perspective of advocacy. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 28(2) :281-288.

Tarkkonen J (2016) "Näin on tehty ennenkin". Tutkimus turvallisuuden ja työhyvinvoinnin kokonaishallintaa estävistä ja vaikeuttavista uskomuksista. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2016.  

Toode K, Routasalo P, Helminen M & Suominen T (2014) Hospital nurses ‘individual priorities, internal psychological states and work motivation. International Nursing Review 61(3):361-370.

Tuckett A, Winters-Chang P, Bogossian F & Wood M (2015) Lack of support from managers: What nurses from an e-cohort study said. International Journal of nursing Practice 21(4):359-366.

Utriainen K, Ala-Mursula L & Kyngäs H (2015) Hospital nurses’ wellbeing at work: a theoretical model. Journal of Nursing Management (23): 736–743. 

Pro gradu artikkelina

Pro gradun tekeminen artikkelina kiinnostaa itseäni kovin, sillä se on erilainen ja nykyaikainen lähestymistapa opinnäytteestä. Uskon, että sama kiinnostus pätee moniin muihinkin opiskelijoihin. Artikkelin teko motivoi ja innostaa myös siksi, että se voi päästä jopa kansainvälisiin lehtiin, joita arvostetaan ympäri maailman. Artikkelin mahdollisuus on edetä laajalle, jolloin se myös tarkoittaa, että sitä enemmän artikkelia luetaan. Artikkelin julkaiseminen antaa myös hyvää näkyvyyttä omalle tutkimukselle.

Artikkelin teko merkitsee sitä, että haluaa syventää omaa ymmärrystä aiheesta. Tärkeää on osata esittää asiat tiiviisti samalla pohtien, mitä haluaa kertoa omasta tutkimustyöstään.

On hyvä muistaa, että lehden arvioitsijoilta tulee AINA palautetta, jotka ovat kritiikkiä sisältäviä ja täynnä korjausehdotuksia, mutta tätä ei tule säikähtää. Artikkelin aiheesta ulkopuolinen henkilö näkee asiat eri tavoin, sillä hänellä ei ole välttämättä asiantuntijuutta aiheesta. Tämä on myös positiivinen asia, sillä tekstin tulee olla kaikille ymmärrettävää, ja ulkopuolinen henkilö osaa havaita sen, onko teksti tarpeeksi selkeää.

Artikkelin työstämisvaihe

Internetissä on laajasti tietoa, miten artikkeli tulisi tehdä. Gradun valmistuessa artikkelista menee Laturiin yhteenveto, joka ei kuitenkaan ole artikkeli itsessään vaan päivitetty tutkimussuunnitelma. Suosituksena on, että näkyvyys olisi SALTIKA, jotta se olisi rajattu. Tämä siksi, koska artikkelia ei ole vielä julkaistu, ei vaaranneta sitä, että Laturissa olisi näkyvillä kaikki tulokset ja muut tiedot, mitä juuri artikkelin tulisi sisältää. 

Artikkeligradu vs. perinteinen gradu

Molemmissa gradunteko tavassa on ehdottoman tärkeää hyvä tutkimussuunnitelma. Hyvä tutkimussuunnitelma on jo puolet toteutuksesta, sillä jos se ontuu, koko gradun toteutus saattaa kärsiä. Perinteisessä gradussa tehdään tutkimussuunnitelma, e-gradu ja arviointi. Artikkeligradussa tehdään tutkimussuunnitelma, artikkelin käsikirjoitus, dokumentti käsikirjoituksen lähettämisestä lehteen ja arviointi. Lisäksi tutkimussuunnitelmaa päivitetään koko prosessin ajan, sillä se menee yhteenvetona Laturiin. Artikkeligradussa arvioidaan käsikirjoitus. Haastavaa on saada mahtumaan kaikki tarvittavat asiat artikkeliin, sillä maksimipituus ei ole kovin paljon. Molemmat gradun toteutustavat ovat haastavia ja on vaikea arvioida kumpi tapa olisi työläämpi. Tässä kannattaakin miettiä omia kiinnostuksen kohteita, sillä toteutus on helpompaa, jos siitä on itse innostunut. 

Artikkeligradussa prosessi jatkuu arvioinnin jälkeenkin, sillä lehti, jossa artikkeli halutaan julkaista voi lähettää palautetta ja korjausehdotuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvittavat korjaukset tehdään ja lähetetään artikkeli uudelleen arvioitavaksi. Kaiken lopuksi lehden päätoimittaja hyväksyy artikkelin, jonka jälkeen se vasta julkaistaan. Tämä koko prosessi voi viedä useamman kuukauden. 

Artikkeligradun aloittaminen

On hyvä pitää mielessä, että kirjoittaminen on prosessi ja se toteutuu omalla tavalla, kuinka on tottunut esimerkiksi kirjoittamaan. Jos haluaa tehdä kansainvälisen artikkelin, toteutus on luonnollisesti englannin kielinen. Osa kykenee toteuttamaan kirjoittamisen suoraan englannin kielellä, kun toiset kirjoittavat ensin suomeksi, ja lopuksi kääntävät tekstin englanniksi. Hyvä ohjenuora aloitukseen on:

1. Valitse lehti

2. Aikataulu ja kirjoittaminen

3. Otsikko ja tiivistelmä

4. Aktiivisesti hakea palautetta, ohjausta ja vertaiskommentteja

Lehden valinnassa kannattaa ottaa selvää minkälaiset rakenteet ja sisällöt sen lehden artikkeleissa yleensä on. Tärkeää on myös huomioida, suosiiko lehti pääsääntöisesti amerikkalaisia julkaisuja vai esimerkiksi kvantitatiivisia artikkeleita. Jos lehdellä on spesifit aihe-alueet, mitä julkaisevat, on tämäkin tärkeä seikka, sillä jos oma artikkeli ei ole lähelläkään niitä aihe-alueita, ei sitä luultavasti julkaista kyseisessä lehdessä. Hyvä on tarkistaa, mihin JUFO- luokitukseen lehti kuuluu: Luokitus on 1-3, josta 3 on korkein luokitus. Esimerkiks JUFO 1 käsittää Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö- lehdet ja JUFO 3 Journal of Advanced Nursing- lehden. 

Kirjoittaminen kannattaa aloitaa pohtimalla, milloin ja missä järjestyksessä mitäkin kirjoittaa. Tähän kuuluu myös aikataulun tekeminen: milloin kirjoitan? Suositus on, että aloittaa kirjoittamaan tutkimuksen tarkoituksesta, tutkimuskysymyksistä ja menetelmäosasta. Näiden jälkeen olisi hyvä kirjoittaa saaduista tuloksista, ja lopuksi viitekehys, pohdinta ja tiivistelmä. Johdannon ja otsikon työstäminen kannattaa jättää viimeiseen vaiheeseen. Otsikkoon kannattaa panostaa, sillä lukija kiinnittää siihen ensimmäiseksi huomionsa. Otsikon jälkeen huomio kiinnittyy tiivistelmää, ja jos se on huonosti tehty, ei lukija yleensä jatka lukemistaan eteenpäin. Tiivistelmässä kuvataan tutkimuksen kaikista olennaisimmat asiat, ja sen sanamäärä on usein vain 75-200 sanaa. 

Kun artikkelin on saanut työstettyä loppuun sen kannattaa luetuttaa ulkopuolisilla esimerkiksi opiskelija tovereilla, koska ulkopuolisen on kyettävä ymmärtämään tekstin sisällön tarkoitus. Palautteet artikkelista kannattaa ottaa vakavasti ja muokata tekstiä niiden mukaan, sillä muu kuin kirjoittaja voi havaita tärkeitä asioita, sillä hän ei ole sokeutunut tekstiin. Kirjoittaja voi monesti olettaa asioita liiaksi, jolloin muut eivät välttämättä ymmärrä mitä teksti sisältää. 

Kotimainen vs. kansainvälinen artikkeli

Kun mietitään kysymystä tehdäkö kotimainen vai kansaivälinen artikkeli, paljon riippuu siitä onko oma tutkimusaihe kansallinen vai kansainvälinen. Jos tiedon haluaa ensisijaisesti kotimaiseen käyttöön ja tutkimus on toteutettu esimerkiksi suomalaisilla ihmisillä, on ilmeisen selvää tekeekö kotimaisen vai kansainvälisen artikkelin. Kansainvälinen artikkeli on hyvä silloin, jos aihe koskettaa ihmisiä globaalisti, aihe on uusi ja ajankohtainen sekä kerätty aineisto on edustava. Kilpailu kansainvälisiin lehtiin on kova, mutta jos oman artikkelin tekee huolella ja paljon aikaa käyttäen, kaikki on mahdollista. 

Me pystymme siihen! 

Lähteenä: Maria Kääriäisen Pro Gradu artikkelina- luento

Tekstianalyysi

Mitä on tekstintutkimus? Entä mitä sisältää tekstianalyysi? Sanasta voi jo päätellä, että tämä menetelmä suuntautuu tekstien tutkimiseen, mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa?

Esimerkiksi terveydenhuollon toiminnasta ja sen kehittämisestä kertyy aina runsaasti kokouspöytäkirjoja, suunnitelmia, selvityksiä, tilannekatsauksia ja eri raportteja eli paljon tekstiä. Näitä eri organisaatioiden dokumentteja ei ole hyödynnetty kovinkaan paljon tutkimusaineistona, vaikka teksti, kuten kieli ja sen ilmaisut, rakentavat ja toisaalta heijastavat terveydenhuollon todellisuutta hyvin. Tekstintutkimus onkin tutkimusmenetelmä, joka tiivistää tietoa kirjoitetusta tekstistä tai auki kirjoitetusta haastattelusta. Tämä menetelmä pohjautuu kriittiseen lingvistiikkaan eli laadullisen tutkimuksen kenttään. 

Itse tekstianalyysillä puolestaan tarkoitetaan tekstin sisällöstä ennalta valittujen näkökulmien tai vuorovaikutustilanteen tulkintaa, keskeistä on se, mitä tekstin kirjoittaja tai puhuja on valinnoillaan halunnut tuoda puheessa tai tekstissä esille. Tekstianalyysillä voi analysoida laajasti eri kirjoitettuja aineistoja, muun muassa:

• sanomalehtijutut, esitteet ja tiedotteet
• hakemukset
• kokousmuistiot, organisaatioiden suunnitelmat, projektien väli- ja loppuraportit, arviointiraportit
• potilasasiakirjat
• esseet ja kirjoitelmat, muistelmat
• haastatteluaineistot

Tekstianalyysissä kohteena voi olla ilmisisällöt eli esimerkiksi käytetyt sanat, mutta myös ne tekstin epäsuorat ulottuvuudet. Verrattuna sisällönanalyysimenetelmään, tekstianalyyttisen tutkimuksen kautta dokumentteja on siis mahdollista lähestyä uudenlaisesta näkökulmasta. Kun tekstianalyyttisessä tarkastelussa nostetaan esille tekstin sisällön epäsuorat ulottuvuudet, päästään analysoimaan tekstin tai puheen ns. piilosisältöjä. Tämänlaisella tutkimuksella pyritään nimenomaan tavoittamaan toiminnan konteksti eli sitä toimintaympäristöä ja organisaatiokulttuuria, jossa esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyviä suunnitelmia ja ratkaisuja tehdään. 

Piilosisältöjä voi olla esimerkiksi ihmisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet tai eettiset näkökulmat. Alla oleva kuvio kuvastaa hyvin sitä, kuinka kaikille muille näkyvä käyttäytyminen on lopulta vain jäävuoren huippu. 

https://www.slideshare.net/ujjmishra1/attitudes-and-values-28839979

Tekstianalyysi menetelmänä kuulostaa mielenkiintoiselta ja siltä, kuinka siinä pääsee toteuttamaan omaa pohdintaa. Tärkeä pointti piilee kuitenkin siinä, että ”mututuntumalla” ei voida tekstianalyysiä tehdä, vaan sen täytyy olla tieteellistä. Seuraavaan on listattu vielä lopuksi muutamia keskeisiä pääpointteja tekstianalyysistä ja siitä mitä asioita täytyy ottaa huomioon: 

Millainen on kooltaan riittävän suuri aineisto? Tämä riippuu tutkimuksen tarkoituksesta, ja se on toisaalta tutkijan oma arvio siitä, kuinka suurella aineistolla saa vastauksen tutkimustehtäväänsä. Mutta jos tekstiä tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta (tekstin sävyt ja tyylit), tarvitaan isompi aineisto kuin tutkittaessa yksittäisten sanojen valintaa.

Tekstianalyysissä keskitytään siis tekstin yksityiskohtiin (esim. käytetyt sanat, kielen tyyli, tekstin sävy..) ja kontekstiin (esim. neuvottelutilanne, kokoustilanne, tiedon välitys, ajallinen ulottuvuus: historiallinen konteksti, mielipiteen ilmaisu). 

• esimerkkejä tekstin tyyleistä: asiallinen, virallinen, käskevä, tietävä, selostava, neuvova, kantaa ottava. 
• esimerkkejä tekstin sävystä: virkakieli, asiantuntijakieli, keskusteleva, opettava, kritisoiva, kaupallinen. 

Perusajatuksena, että tekstin kirjoittaja väistämättä vaikuttaa aina lopputulokseen eli kirjoitettu asia suodattuu kirjoittajan kautta. Luotettavuuden kannalta useampi kuin yksi tutkija olisi suositeltavaa. 

Tekstianalyysi ei pyri luokittelemaan tai löytämään ns. yhteisiä nimittäjiä.

Tekstianalyysin tuloksia ei esitellä kategorioittain ja siksi raportointi on haasteellista. Raportoinnissa raportoidaan juuri ne, mihin tekstin tulkinnassa on keskitytty esim. valitut sanat, tyylit, sävyt.

Lähteet

2.2.2017 luento, Oulun Yliopisto, TtT Marjo Suhonen 

Suhonen M ym. (2008) Tekstianalyysin mahdollisuudet ja käytännön sovellukset terveyshallintotieteellisessä tutkimuksessa. Hallinnon tutkimus 27 (2): 3-14.

Diskurssianalyysi

Diskurssianalyysi, mitä se oikein tarkoittaa? Sanana se ei välttämättä kerro lukijalle heti, että millaisesta menetelmästä on kyse, joten tämän blogitekstin jälkeen saat mahdollisesti uutta tietoa. Suosittelen siis vilkaisemaan alla olevaa tekstiä!

Diskurssi käsitteenä viittaa sekä lausetta suurempiin kokonaisuuksiin että varsinaiseen kielenkäyttöön. Diskurssit syntyvät vuorovaikutuksesta sosiaalisten ryhmien välillä ja niihin vaikuttavat ne monimutkaiset yhteiskunnalliset rakenteet, joissa diskurssin juuret ovat. Phillips ja Hardy (2002) määrittelevät diskurssin toisiinsa yhteydessä oleviksi teksteiksi ja käytänteiksi, jotka tuottavat, levittävät sekä vastaanottavat niitä ja joiden kautta objektit tulevat olemassa oleviksi. Tässä pieni avaus diskurssista käsitteenä, sillä mistään helposta käsitteestä ja määritelmästä ei ole kyse.

Diskurssianalyysia voidaan luonnehtia väljäksi teoreettiseksi viitekehykseksi, joka rakentuu teoreettisten lähtökohtaolettamusten varaan, mutta sallii erilaiset painotukset ja menetelmälliset sovellukset. Sitä onkin kuvattu nimellä sateenvarjokäsite. Diskurssianalyyttinen viitekehys pitää siis sisällään useita suuntauksia, jotka vaihtelevat kriittisempien ja tulkinnallisempien sekä diskurssien eri tasojen tutkimuksessa. Diskurssianalyysi pohjautuu konstruktivismiin, jossa ollaan paljon kiinnostuneita kielestä.

https://www.thoughtco.com/discourse-analysis-or-da-1690462

“The things that make up the social world, including our very identities, appear
out of discourse. Without discourse, there is no social reality, and without
understanding discourse, we cannot understand our reality, our experiences, or
ourselves.” (Phillips & Hardy 2002) 

Yllä oleva tekstin lainaus kuvastaa hyvin diskurssianalyysin piirteitä. Diskurssianalyysi ei tarkastele siis ihmisiä, asioita tai ilmiöitä sinänsä, vaan sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta, käytäntöjä. Se pureutuu siihen, millä tavalla eri näkökulmia ja ajatuksia tuodaan esille. Itse kieli nähdään tavallaan tekemisenä, sillä kielellä me teemme asioita olemassa olevaksi.

Diskurssianalyysin toteutuksesta

Tarkoituksena on tutkia siis kielen käyttäytymisen tapoja ja siihen liittyviä konteksteja, funktioita, toimintaa ja tai merkityksen tuottamisen tapoja. Tarkoituksena on myös tarkastella miten asioita tehdään ymmärrettäväksi ja miten se tuotetaan kielen avulla.

Kieli voi olla siis muutakin kuin puhetta esim.

• Dokumentit, tekstit, kuvat tai tanssia eli kaikkea sellaista, millä voi olla merkitystä. 
• Voidaan siis analysoida tekstejä, haastatteluja, luonnollisia keskusteluja, sarjakuvia, kuvia jne,
• Ei ole yhtä ainoaa tapaa ole suorittaa analyysiä. 
• Analysoitavaa toimintaa tarkastellaan tietyssä ajassa ja paikassa, johon tulkinta pyritään suhteuttamaan, esim. lausekonteksti, tapahtumakonteksti, vuorovaikutuskonteksti, kulttuurinen konteksti. 
• Tutkimusprosessin tulee olla hyvin auki kirjoitettu ja läpinäkyvää, sillä omilla ajatuksilla ja ennakkokäsityksillä on paljon vaikutusta tulkintaan. 

Diskurssianalyysi ainakin kokemattomalle tutkijalle voi olla tutkimusprosessina haastava tai vaikuttaa ainakin alkuun monimutkaiselta. Mutta hyvin mielenkiintoinen menetelmä se ainakin on, nimittäin diskurssianalyysissa voidaan liikkua useiden, voimakkaidenkin asioiden äärellä. Diskurssianalyysissä vuorovaikutusta voidaan tarkastella toimintana, joka voi sisältää piiloutuneita merkityksiä, jotka eivät aina ole moraalisesti kestäviä. Itse kielen ajatellaan olevan myös identiteetin rakentaja, tulkki ja ylläpitäjä ja diskurssien avulla identiteettejä paitsi rakennetaan, myös muutetaan ja haastetaan. Myös valta on läsnä kaikissa sellaisissa ihmisten vuorovaikutustilanteissa, joissa tuotetaan sosiaalista todellisuutta.

Lähteet

Luento 2.2.2017, Oulun Yliopisto, TtM Nina Lunkka

Lisäksi:

Pynnönen A (2013) DISKURSSIANALYYSI: Tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Working Paper N:o 379.

Phillips, N & Hardy, C (2002) Discourse Analysis: Investigating Processes of Social Construction. Sage University Papers Series on Qualitative Research Methods, Vol. 50. Thousand Oaks, CA: Sage.

Siltaoja M & Vartiainen T (2010) Monimuotoisuuden johtamisen ristiriitaisuus –

diskurssianalyysi suomalaisista mediateksteistä. Hallinnon Tutkimus 29 (4): 259–279.

Sisällönanalyysi

Professori Helvi Kyngäs luennoi meille tänään aiheesta sisällönanalyysi, jota voidaan käyttää laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmänä ja määrällisessä tutkimuksessa avointen vastausten analysoinnissa. Sisällönanalyysi voidaan määritellään eri tavoin, mutta yleisesti se määritellään menettelytavaksi, jolla voidaan analysoida eri dokumentteja objektiivisesti ja systemaattisesti.

Sisällönanalyysi on menetelmänä vanha ja sitä on käytetty alkujaan 1800-luvulla eri uskonnollisten tekstien, lehtien artikkeleiden ja poliittisten puheiden analysointiin. Tieteellisestä näkökulmasta tarkastellen sen historia on alkanut merkittävästi kuitenkin vuonna 1990. Tuolloin pohdittiin erityisesti sitä, mitä on sisällönanalyysi ja sille luotiin määritelmiä.

http://pediaa.com/difference-between-content-analysis-and-discourse-analysis/

Sisällönanalyysiä käytetään silloin kun halutaan muodostaa muun muassa käsitteitä, kategorioita ja malleja tai kun halutaan kuvata tutkittavaa ilmiötä. Sisällönanalyysin perimmäinen tarkoitus on siis kuvailla jotain tiettyä ilmiötä, mutta sillä ei voida selittää esimerkiksi käsitteiden välisiä yhteyksiä tai ennustaa, sillä tämän kaltaiseen tutkimukseen tarvitaan määrällistä tutkimusta. Sisällönanalyysi ei siis tuota tuloksia mitä voitaisiin yleistää, mutta tulosten siirreellisyyttä voidaan pohtia. Laadullisella tutkimuksella voidaan tutkia ihmisten käsityksiä ja ajatuksia ja tätä kautta saadaan näistä arvokasta tietoa ja ymmärrystä eri asioihin.

Induktiivinen vai deduktiivinen sisällönanalyysi? 

Molemmista sisällönanalyysin menetelmistä puhutaan, mutta kumpi valitaan milloin ja miksi? Joskus valinta näiden kahden välillä voi olla kuin veteen piirretty viiva, sillä rajatapauksissa voi olla vaikeaa erottaa kumpi tulee kyseeseen. Alkuun täytyy kuitenkin pohtia sitä peruskysymystä: mikä on tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimuskysymykset? Tutkimus lähtee liikkeelle aina ”mustasta aukosta” eli siitä, mitä ei ole tutkittu ja sen jälkeen valitaan sitten lähestymistapa. Menetelmän valintaan vaikuttaa myös luonnollisesti tutkimuksen aineisto. Molemmissa sisällönanalyyseissä menetelmiin kuuluu kuitenkin eri vaiheet: valmistelu, organisointi ja tulosten raportointi.

Miten voidaan tehdä sitten sisällönanalyysiä? Voidaan tehdä esim. haastatteluja, havainnointia tai vaikka niiden yhdistelmiä. Perusidea sisällönanalyysissä on se, että yleensä aineistoa on laaja määrä ja:

1. ensimmäisenä pyritään supistamaan aiheita 
2. sitten ryhmitellään 
3. käsitteiden abstrahointiprosessi, eli mietitään mitä alakategorioita voisi tehdä ja lopulta mennään pääkäsitteisiin saakka
4. abstrahointia täytyy jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista

Analyysiyksiköksi voi valita esim. yhden sanan, lauseen, kokonaisia teemoja, tutkija itse päättää tästä. Luennolla tuli esille se pointti, että yksi lause on turvallinen vaihtoehto jos on aloitteleva tutkija.
Ei ole olemassa yhtä tarkkaa ohjetta siihen, miten laadullisen tutkimuksen analyysi tehdään. Yleinen periaate on kuitenkin se, että aineiston täytyy olla hyvin tuttu analyysin tekijälle. Aineistoa siis luetaan monta kertaa, muodostetaan kategorioita, vertaillaan, haetaan samanlaisuuksia, ryhmitellään.
Alla olevaan listaan on koottuna tiivistetysti vielä niitä perusajatuksia, milloin valitaan kyseinen menetelmä sekä ja miten menetelmällä tuotetaan tietoa.

Induktiivinen sisällönanalyysi

• Käytetään silloin kun ei ole aiempaa tietoa aiheesta tai tieto hyvin hajanaista.
• Edetään aineiston ehdoilla.
• Tuloksena syntyy abstrahoinnin kautta käsitteitä, jonka syntyprosessin tutkija pystyy kuvailemaan osittain perusteellisesti, mutta osa voi olla vaikea kirjoittaa auki (tutkijan oivallukset)
• Analyysipolku täytyy näyttää raportissa esim. kuviona. 

Deduktiivinen sisällönanalyysi

• Käytetään kun halutaan testata olemassa olevaa tietoa, malleja/kategorioida/kvantifioida.
• Tehdään esim. teemahaastattelu, jossa haastattelua ohjaa valmiit käsitteet pohjalla. 
• Aikaisemman tiedon perusteella tehdään analyysirunko, johon sisällöllisesti sopivia asioita etsitään aineistosta.
• Analyysirunko sisältää käsitteet ja analyysin tuloksena on näiden käsitteiden sisältö ja rakenne. 

Kvantifiointi laadullisessa tutkimuksessa tarkoittaa sitä, että laadullinen analyysi voidaan muokata määrälliseen muotoon. Tällöin voidaan laskea konkreettisesti, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Entä kumpi menettelytapa valitaan? Tämä riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta.


Lopuksi 

Tarvitaan sekä induktiivista että deduktiivista analyysiä aina, mutta tutkimuksen lähtökohta ratkaisee kumman menetelmän valitsee. Molemmat tutkimusotteet haastavat silti tutkijan. Kvantifiointia on syytä miettiä tarkkaan, että tekeekö vai ei. Tässäkin on kaksi koulukuntaa vastakkain; osa sanoo että ei kannata kvantifioida, sillä laadullisen tutkimuksen idea on silloin myrkytetty, mutta osa taas sanoo että se tuo lisäarvoa tutkimukseen. Loppusanoiksi voisi kuitenkin todeta, että laadulliselle tutkimukselle ja sen analyysille on prosessina annettava aikaa, täten itse tutkimus antaa myös tutkijalle paljon.



Lähteet

Luento 2.2.2017 Oulun Yliopisto, Professori Helvi Kyngäs

Lisäksi:
Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K. & Kyngäs H. (2014). Qualitative Content Analysis. A Focus on Trustworthiness DOI: 10.1177/2158244014522633 February 2014

Kyngäs H, Elo S, Pölkki T, Kääriäinen M & Kanste O (2011) Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2): 138-148

Meta-analyysi

Tieteellisen tiedon vahvinta näyttöä tuottavat meta-analyysit, edellyttäen, että meta-analyysiin valittu aineisto on vertailukelpoista ja laadukasta. Meta-analyysi yhdistää tieteellisen alkuperäistiedon määrälliseksi tutkimukseksi ja sen avulla voidaan laskea vaikuttavuutta ja vaikutuksen voimakkuutta. Vaikuttavuuden tutkiminen edellyttää systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja meta-analyysiä. Meta-analyysin taustalla on aina huolellisesti toteutettu systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Meta-analyysin lähtökohtana ovat tiedon tarpeet tai tutkimuksen tukeminen meta-analyysin avulla.

 

Meta-analyysin käyttäminen

•  Kokeellinen tutkimus - tutkitaan intervention tai hoidon vaikuttavuutta 
• Havaintotutkimukseen – tutkitaan riskitekijöitä ja ennustetta
• Epidemiologinen tutkimus – sairauden esiintyvyys

Meta-analyysin avulla voidaan koota yhteen aikaisempaa tietoa ja tuottaa tietoa, joka antaa tilastollista voimaa hoidon vaikuttavuudesta ja suuruudesta. Yhdistettäessä erilaisia interventioita on huomioitava, että interventioissa voi olla eroa tai hyötyjä, joita ei aina voida todentaa. Meta-analyysi mahdollistaa erilaisten interventio tai hoito tutkimusten yhdistämisen.  Tutkijalta meta-analyysin tekeminen edellyttää huolellisuutta aineiston valinnassa. Aineistoon valittujen tutkimusten tulee olla laadukkaita ja vertailukelpoisia, että niitä voidaan vertailla. Tulokset ilmaistaan forest-plot kuviolla, joka kertoo meta-analyysiin valittujen tutkimusten vaikuttavuudesta (SDM), tarkkuudesta (Luottamusväli) ja tilastollisesta heterogeenisyydestä. Meta-analyysi mahdollistaa tutkimusten vertailun, vaikka aineistoon valitun tutkimuksen otoskoko (=N) eroaa muista, sillä meta-analyysissä huomioidaan tutkimuksien painokerroin. Saaduilla tuloksilla voidaan vaikuttaa näyttöön perustuvaan työhön ja vahvistaa tuotettua tietoa määrällisen tutkimuksen metodein.

Heidi Ruotsalainen luento 1.2.2017

Grounded teoria

Teoria on systemaattisesti järjestettyä tietoa, joka määrittelee ilmiön luonnetta, rakenteita, käsitteitä ja niiden välisiä suhteita. Teorian pyrkimyksenä on ymmärtää, selittää, ennustaa ja ohjata tapahtumia. Grounded teoria on aineistoon perustuvaa uuden teorian tuottamista. Teoria voidaan jakaa pragmatismiin (Ajatus käytännön läheisyydestä sekä tieteellisen tiedon muuntuvuudesta) sekä symbolismiin (Ihmiselle merkitykselliset asiat syntyvät sosiaalisissa suhteissa). Grounded teoriasta on olemassa useita sovelluksia esimerkiksi Glaserilainen, Straussilainen ja Charmaz. Grounded teorian näkökulma tutkimuksessa edellyttää tutkijan hyvää perustelua siitä, miksi on valinnut tietyn näkökulman. Näkökulman valinta on riippuvainen tutkimuksen aiheesta ja lähestymistavasta.

Grounded teorian käyttäminen

• Halutaan tuottaa käsitteellinen teoria
• Kun tietoa on vähän tai sitä ei ole lainkaan
• Ilmiön tarkastelu on toimijoiden näkökulmasta
• Tutkimusta tehdään ihmisen vuorovaikutuksellisista ja sosiaalisista näkökulmista

Teorian muodostaminen

Tutkimuksen tekemisessä tutkimusongelma jäsentyy ja tarkentuu tutkimusprosessin aikana. Tutkija pyrkii välttämään aikaisemman tieteellisen tiedon vaikutusta oman teorian syntymiseen, tiedon hakua voidaan tehdä esimerkiksi portaittain tutkimusprosessin aikana. Grounded teoriassa tieteellisen tiedon laadulla on suurempi merkitys, kuin tieteellisen tiedon määrällä. Aineistoa ei voida määritellä ennalta, vaan aineiston keräämistä ohjaavat analyysi ja muodostuva teoria. Aineiston keräämisessä on tärkeää luokkien ja niiden välisten suhteiden saturoituminen.

Grounded teoriassa analyysi nähdään prosessina, jossa tutkija käsitteellistää aineistoa. Analyysi prosessissa pyritään tarkastelemaan käsitteitä syvällisesti, huomioiden käsitteen erilaiset ominaisuudet ja ulottuvuudet. Aineiston analyysiin vaikuttaa se, millaisen näkökulman tutkija on Grounded teoriasta tutkimuksen tekemiseen ottanut, sillä esimerkiksi Glaserilla ja Strausilla on erilaiset näkemykset siitä, miten aineiston analysointi prosessi etenee.

Teoria rakentuu käsitteistä jotka muodostavat teorian. Uuden teorian syntyminen edellyttää kaikkien käsitteiden löytämistä ja löydetyn tiedon saturoitumista. Käsitteet muodostavat ydinkategorian, joka on teorian ydin. Tutkijan tuottama teoria tulee toimia käytännössä ja sen tulisi olla riittävän ymmärrettävä yleisellä tasolla. Teorian tulisi olla syvällisesti tutkittavaa ilmiötä kuvaava, uskottava ja tuottavan uutta tietoa ilmiöstä. Grounded teoria on nimensä mukaan tiedon juurelle menemistä, tutkittavalle ilmiölle halutaan antaa vapaus ilmaantua riippumattomana aikaisemmista tutkimuksista.

Teorian rakentaminen voidaan nähdä tutkijan vapautena, koska aineistoa ei voida ennalta määrittää ja aikaisempien tutkimusten vaikutusta syntyvään teoriaan pyritään kontaminaation vuoksi välttämään. Todellisuudessa Grounded teorian käyttäminen kuitenkin noudattaa samoja tutkimuksen tekemisen periaatteita, kuin kaikki muukin tieteellinen tutkimus. Tutkijalta edellytetään syvällistä ja vahvaa taitoa perehtyä tutkittavaan ilmiöön ja muodostaa teoria tutkittavasta ilmiöstä.

Hanna-Mari Pesonen luento 1.2.2017

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa hoitotyön maailmaan. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella saatua tietoon perustuvaa näyttöä voidaan käyttää hoidon laadun, tulosten ja hoitoon liittyvän päätöksenteon kehittämisessä ja tukemisessa.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteutus

1. Käytä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteutukseen ohjeita, vahvistaaksesi tutkimusta. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteutukseen olevia ohjeita ovat esimerkiksi Prisma ja JBI:n julkaisema Reviewers Manual. Yleensä systemaattisen katsauksen tekemiseen valitaan yksi ohjenuora, jonka mukaan systemaattista katsausta tehdään.

2. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kriittisesti. Tutkimuksen taustaan tutustutaan ja tutkimuksen tarvetta ja hyödynnettävyyttä pohditaan.

3. Muotoillaan tutkimuskysymys. Hyvä tutkimuskysymys voi ohjata aineiston rajausta ja aineiston analysointitavan valintaa.  

4. Keskeiset käsitteet määritellään

5. Aineista rajataan käyttämällä PICOS (population, phenomena of interest, context) protokollaa. Tutkijan tehtävänä on päättää millaisia tutkimuksia ja millaisen näkökulman hän valitsee tutkimustehtäväänsä ja millaiset rajaukset tuottavat parhaimmat vastaukset tutkimuskysymyksiin.

6. Valitaan hakusanat ja viitetietokannat, joista haetaan tietoa.

7. Suoritetaan haut viitetietokannoista ja tallennetaan hakutulokset. Aineiston haut tulee olla toistettavissa. Aineisto valitaan otsikon, tiivistelmän ja kokotekstin perusteella, sen mukaan mikä aineisto vastaa parhaiten tutkimuskysymyksiin.

8. Aineiston valintaprosessi viedään loppuun valitsemalla tutkimuksen kannalta olennaisin aineisto ja tarkastele aineistoa kriittisesti. Aineiston laadun arviointia helpottavat arviointilomakkeet (AMSTAR, JBI). Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valitun aineiston laatua ja luotettavuutta arvioi kaksi tutkijaa itsenäisesti. Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valittu aineisto tulee siis olla kahden arvioitsijan yhteistyössä hyväksymää.

9. Kootaan lopullinen aineisto ja tehdään synteesi. Käytettävä synteesi metodi on riippuvainen esimerkiksi tutkimuksen filosofisesta näkökulmasta ja tutkimuskysymyksestä.

10. Raportoidaan saadut tulokset ja suunnitellaan tulosten käytettävyys/toteutettavuus.

Systemaattisessa katsauksessa, kuten kaikissa tutkimuksissa on oltava riittävät ja vahvat perustelut niille valinnoille, joita tutkija tekee tutkimusideasta – tutkimuksen raportointiin saakka!

Kuuntelijan näkökulmasta systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tutkimusta, joka kokoaa yhteen jo olemassa olevaa tietoa ja tuo esille olemassa olevia tiedon aukkoja. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tutkimusta, jolla voidaan viedä olemassa olevaa tietoa eteenpäin ja tuottaa uusia tutkimuksia tai luoda esimerkiksi hoidon laatuun tai toimivuuteen liittyviä mittareita. Tutkimuksen maailma ei siis ole vain yhden tutkimuksen lopullinen summa. Tieteellinen tutkimus on kerroksittaista. Yksittäinen tutkimus toimii itsenäisenä tiedon tuottajana ja useista tutkimuksista yhteen koottuna näyttöön perustuvana tietona tai uuden tutkimuksen pohjana.

Kristina Mikkosen luento 1.2.2017.

Tulevaisuuden tutkimus

TULEVAISUUDEN TUTKIMUS

Tulevaisuuden tutkimus nimensä mukaisesti suuntautuu tulevaisuuteen. Turun yliopiston sivujen mukaan tulevaisuuden tutkimus pyrkii tuomaan esille ilmiön tai tapahtuman todennäköisyyden, mahdollisuuden ja tapahtuman toivottavuuden tai ei toivottavuuden. Tavoitteena on vaikuttaa yleiseen ajatteluun ja arvoihin. Tulevaisuuden tutkimuksen pyrkimyksenä on tavoitella sitä näkökulmaa tutkimuksessa, mikä voi tuottaa toivottavimman tulevaisuuden toteutumisen. (Turun yliopisto 2016, Oulun Yliopisto 2016.) Tulevaisuus ei voi koskaan olla täysin ennustettavaa ja erilaiset variaatiot mahdollista toteutumisen vaihtoehdoista ovat luonteenomaisia tulevaisuudelle (Metsämuuronen 2010).

Lähtökohtana tulevaisuuden tutkimukselle on, että tulevaisuus on nyt, mutta ihminen elää tulevaisuutta varten. Tietoisuus huomisesta vastuullisuutta ihmisen toimimaan tulevaisuutta varten. Tulevaisuuden tutkiminen voi olla toimintaa jolla pyritään hahmottamaan tulevaisuutta tai systemaattista toimintaa, jolla halutaan vaikuttaa tulevaisuuteen. (Heinonen 2009.)

Tulevaisuuden tutkimukselle ei ole nimettyä metodia, mutta tulevaisuuden tutkimuksessa voidaan hyödyntää menetelmiä, jotka tukevat tulevaisuuden tutkimusta. Näitä tulevaisuustiedon hankintatapoja ovat esimerkiksi:

• Kaaos – ja evoluutioajattelu
• Rakenteellis-innovatiiviset menetelmät
• Asiantuntija- ja aikasarja-analyysit
• Kommunikatiivinen tulevaisuuden hahmottelu

Tietoa voidaan hakea määrällisten tutkimusten avulla tai esimerkiksi asiantuntija haastatteluilla. Tulevaisuuden tutkimuksen tekemisessä hankaluutena on tutkijan rooli toimia sekä objektiivisena ja subjektiivisena toimijana tutkimuksen tekemisessä. Pyrimme toimimaan oikein, mutta se mikä tutkijan mielestä on oikeaa toimintaa, on tutkijan oma subjektiivinen kuva oikein toimisesta, eikä kerro, kuinka tutkijan näkökulma tai kokemus tutkittavasta asiasta näyttäytyy tulevaisuudessa. (Metsämuuronen 2010).

Tulevaisuuden tutkimusta tarvitaan hoitotieteen kehittämistyössä. Tulevaisuuden tutkimusta on tehty esimerkiksi hoitoalan koulutukseen (Tohmola 2015) tai johtamiseen ja osaamiseen (Huttunen 2013). Tulevaisuuden tutkimus pyrkii tuottamaan tietoa, jolla on merkitystä tulevaisuudelle. Voitaisiin siis ymmärtää niin, että kaikella tieteellisellä tiedolla on merkitystä tulevaisuudelle. Metsämuuronen onkin todennut, että vaikka tieteellinen tieto ei olisi tulevaisuuden kannalta sillä hetkellä pätevä, tieteellinen tieto täydentää ja korjaa itse itseään (Metsämuuronen 2010).

LÄHTEET

Heinonen S (2009) Tulevaisuuden tutkimuksen metodeista. PDF-tiedosto. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2009/02/Liitteet/Sirkka_Heinonen.pdf. Luettu 2017/2/2.
Huttunen P (2013) Hoitotyön johtamisosaaminen ja tulevaisuuden osaamishaasteet erikoissairaanhoidossa. Itä-Suomen yliopisto. Pro-Gradu.
Metsämuuronen J (2010) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International Methelp Oy. Helsinki.