Diskurssianalyysi

Diskurssianalyysi, mitä se oikein tarkoittaa? Sanana se ei välttämättä kerro lukijalle heti, että millaisesta menetelmästä on kyse, joten tämän blogitekstin jälkeen saat mahdollisesti uutta tietoa. Suosittelen siis vilkaisemaan alla olevaa tekstiä!

Diskurssi käsitteenä viittaa sekä lausetta suurempiin kokonaisuuksiin että varsinaiseen kielenkäyttöön. Diskurssit syntyvät vuorovaikutuksesta sosiaalisten ryhmien välillä ja niihin vaikuttavat ne monimutkaiset yhteiskunnalliset rakenteet, joissa diskurssin juuret ovat. Phillips ja Hardy (2002) määrittelevät diskurssin toisiinsa yhteydessä oleviksi teksteiksi ja käytänteiksi, jotka tuottavat, levittävät sekä vastaanottavat niitä ja joiden kautta objektit tulevat olemassa oleviksi. Tässä pieni avaus diskurssista käsitteenä, sillä mistään helposta käsitteestä ja määritelmästä ei ole kyse.

Diskurssianalyysia voidaan luonnehtia väljäksi teoreettiseksi viitekehykseksi, joka rakentuu teoreettisten lähtökohtaolettamusten varaan, mutta sallii erilaiset painotukset ja menetelmälliset sovellukset. Sitä onkin kuvattu nimellä sateenvarjokäsite. Diskurssianalyyttinen viitekehys pitää siis sisällään useita suuntauksia, jotka vaihtelevat kriittisempien ja tulkinnallisempien sekä diskurssien eri tasojen tutkimuksessa. Diskurssianalyysi pohjautuu konstruktivismiin, jossa ollaan paljon kiinnostuneita kielestä.

https://www.thoughtco.com/discourse-analysis-or-da-1690462

“The things that make up the social world, including our very identities, appear
out of discourse. Without discourse, there is no social reality, and without
understanding discourse, we cannot understand our reality, our experiences, or
ourselves.” (Phillips & Hardy 2002) 

Yllä oleva tekstin lainaus kuvastaa hyvin diskurssianalyysin piirteitä. Diskurssianalyysi ei tarkastele siis ihmisiä, asioita tai ilmiöitä sinänsä, vaan sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta, käytäntöjä. Se pureutuu siihen, millä tavalla eri näkökulmia ja ajatuksia tuodaan esille. Itse kieli nähdään tavallaan tekemisenä, sillä kielellä me teemme asioita olemassa olevaksi.

Diskurssianalyysin toteutuksesta

Tarkoituksena on tutkia siis kielen käyttäytymisen tapoja ja siihen liittyviä konteksteja, funktioita, toimintaa ja tai merkityksen tuottamisen tapoja. Tarkoituksena on myös tarkastella miten asioita tehdään ymmärrettäväksi ja miten se tuotetaan kielen avulla.

Kieli voi olla siis muutakin kuin puhetta esim.

• Dokumentit, tekstit, kuvat tai tanssia eli kaikkea sellaista, millä voi olla merkitystä. 
• Voidaan siis analysoida tekstejä, haastatteluja, luonnollisia keskusteluja, sarjakuvia, kuvia jne,
• Ei ole yhtä ainoaa tapaa ole suorittaa analyysiä. 
• Analysoitavaa toimintaa tarkastellaan tietyssä ajassa ja paikassa, johon tulkinta pyritään suhteuttamaan, esim. lausekonteksti, tapahtumakonteksti, vuorovaikutuskonteksti, kulttuurinen konteksti. 
• Tutkimusprosessin tulee olla hyvin auki kirjoitettu ja läpinäkyvää, sillä omilla ajatuksilla ja ennakkokäsityksillä on paljon vaikutusta tulkintaan. 

Diskurssianalyysi ainakin kokemattomalle tutkijalle voi olla tutkimusprosessina haastava tai vaikuttaa ainakin alkuun monimutkaiselta. Mutta hyvin mielenkiintoinen menetelmä se ainakin on, nimittäin diskurssianalyysissa voidaan liikkua useiden, voimakkaidenkin asioiden äärellä. Diskurssianalyysissä vuorovaikutusta voidaan tarkastella toimintana, joka voi sisältää piiloutuneita merkityksiä, jotka eivät aina ole moraalisesti kestäviä. Itse kielen ajatellaan olevan myös identiteetin rakentaja, tulkki ja ylläpitäjä ja diskurssien avulla identiteettejä paitsi rakennetaan, myös muutetaan ja haastetaan. Myös valta on läsnä kaikissa sellaisissa ihmisten vuorovaikutustilanteissa, joissa tuotetaan sosiaalista todellisuutta.

Lähteet

Luento 2.2.2017, Oulun Yliopisto, TtM Nina Lunkka

Lisäksi:

Pynnönen A (2013) DISKURSSIANALYYSI: Tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Working Paper N:o 379.

Phillips, N & Hardy, C (2002) Discourse Analysis: Investigating Processes of Social Construction. Sage University Papers Series on Qualitative Research Methods, Vol. 50. Thousand Oaks, CA: Sage.

Siltaoja M & Vartiainen T (2010) Monimuotoisuuden johtamisen ristiriitaisuus –

diskurssianalyysi suomalaisista mediateksteistä. Hallinnon Tutkimus 29 (4): 259–279.