Professori Helvi Kyngäs luennoi meille tänään aiheesta sisällönanalyysi, jota voidaan käyttää laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmänä ja määrällisessä tutkimuksessa avointen vastausten analysoinnissa. Sisällönanalyysi voidaan määritellään eri tavoin, mutta yleisesti se määritellään menettelytavaksi, jolla voidaan analysoida eri dokumentteja objektiivisesti ja systemaattisesti.
Sisällönanalyysi on menetelmänä vanha ja sitä on käytetty alkujaan 1800-luvulla eri uskonnollisten tekstien, lehtien artikkeleiden ja poliittisten puheiden analysointiin. Tieteellisestä näkökulmasta tarkastellen sen historia on alkanut merkittävästi kuitenkin vuonna 1990. Tuolloin pohdittiin erityisesti sitä, mitä on sisällönanalyysi ja sille luotiin määritelmiä.
Sisällönanalyysiä käytetään silloin kun halutaan muodostaa muun muassa käsitteitä, kategorioita ja malleja tai kun halutaan kuvata tutkittavaa ilmiötä. Sisällönanalyysin perimmäinen tarkoitus on siis kuvailla jotain tiettyä ilmiötä, mutta sillä ei voida selittää esimerkiksi käsitteiden välisiä yhteyksiä tai ennustaa, sillä tämän kaltaiseen tutkimukseen tarvitaan määrällistä tutkimusta. Sisällönanalyysi ei siis tuota tuloksia mitä voitaisiin yleistää, mutta tulosten siirreellisyyttä voidaan pohtia. Laadullisella tutkimuksella voidaan tutkia ihmisten käsityksiä ja ajatuksia ja tätä kautta saadaan näistä arvokasta tietoa ja ymmärrystä eri asioihin.
Induktiivinen vai deduktiivinen sisällönanalyysi?
Molemmista sisällönanalyysin menetelmistä puhutaan, mutta kumpi valitaan milloin ja miksi? Joskus valinta näiden kahden välillä voi olla kuin veteen piirretty viiva, sillä rajatapauksissa voi olla vaikeaa erottaa kumpi tulee kyseeseen. Alkuun täytyy kuitenkin pohtia sitä peruskysymystä: mikä on tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimuskysymykset? Tutkimus lähtee liikkeelle aina ”mustasta aukosta” eli siitä, mitä ei ole tutkittu ja sen jälkeen valitaan sitten lähestymistapa. Menetelmän valintaan vaikuttaa myös luonnollisesti tutkimuksen aineisto. Molemmissa sisällönanalyyseissä menetelmiin kuuluu kuitenkin eri vaiheet: valmistelu, organisointi ja tulosten raportointi.
Miten voidaan tehdä sitten sisällönanalyysiä? Voidaan tehdä esim. haastatteluja, havainnointia tai vaikka niiden yhdistelmiä. Perusidea sisällönanalyysissä on se, että yleensä aineistoa on laaja määrä ja:
Analyysiyksiköksi voi valita esim. yhden sanan, lauseen, kokonaisia teemoja, tutkija itse päättää tästä. Luennolla tuli esille se pointti, että yksi lause on turvallinen vaihtoehto jos on aloitteleva tutkija.
Ei ole olemassa yhtä tarkkaa ohjetta siihen, miten laadullisen tutkimuksen analyysi tehdään. Yleinen periaate on kuitenkin se, että aineiston täytyy olla hyvin tuttu analyysin tekijälle. Aineistoa siis luetaan monta kertaa, muodostetaan kategorioita, vertaillaan, haetaan samanlaisuuksia, ryhmitellään.
Alla olevaan listaan on koottuna tiivistetysti vielä niitä perusajatuksia, milloin valitaan kyseinen menetelmä sekä ja miten menetelmällä tuotetaan tietoa.
Induktiivinen sisällönanalyysi
Deduktiivinen sisällönanalyysi
Kvantifiointi laadullisessa tutkimuksessa tarkoittaa sitä, että laadullinen analyysi voidaan muokata määrälliseen muotoon. Tällöin voidaan laskea konkreettisesti, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Entä kumpi menettelytapa valitaan? Tämä riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta.
Lopuksi
Tarvitaan sekä induktiivista että deduktiivista analyysiä aina, mutta tutkimuksen lähtökohta ratkaisee kumman menetelmän valitsee. Molemmat tutkimusotteet haastavat silti tutkijan. Kvantifiointia on syytä miettiä tarkkaan, että tekeekö vai ei. Tässäkin on kaksi koulukuntaa vastakkain; osa sanoo että ei kannata kvantifioida, sillä laadullisen tutkimuksen idea on silloin myrkytetty, mutta osa taas sanoo että se tuo lisäarvoa tutkimukseen. Loppusanoiksi voisi kuitenkin todeta, että laadulliselle tutkimukselle ja sen analyysille on prosessina annettava aikaa, täten itse tutkimus antaa myös tutkijalle paljon.
Lähteet
Luento 2.2.2017 Oulun Yliopisto, Professori Helvi Kyngäs
Lisäksi:
Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K. & Kyngäs H. (2014). Qualitative Content Analysis. A Focus on Trustworthiness DOI: 10.1177/2158244014522633 February 2014
Kyngäs H, Elo S, Pölkki T, Kääriäinen M & Kanste O (2011) Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2): 138-148
Sisällönanalyysi on menetelmänä vanha ja sitä on käytetty alkujaan 1800-luvulla eri uskonnollisten tekstien, lehtien artikkeleiden ja poliittisten puheiden analysointiin. Tieteellisestä näkökulmasta tarkastellen sen historia on alkanut merkittävästi kuitenkin vuonna 1990. Tuolloin pohdittiin erityisesti sitä, mitä on sisällönanalyysi ja sille luotiin määritelmiä.
 |
| http://pediaa.com/difference-between-content-analysis-and-discourse-analysis/ |
Sisällönanalyysiä käytetään silloin kun halutaan muodostaa muun muassa käsitteitä, kategorioita ja malleja tai kun halutaan kuvata tutkittavaa ilmiötä. Sisällönanalyysin perimmäinen tarkoitus on siis kuvailla jotain tiettyä ilmiötä, mutta sillä ei voida selittää esimerkiksi käsitteiden välisiä yhteyksiä tai ennustaa, sillä tämän kaltaiseen tutkimukseen tarvitaan määrällistä tutkimusta. Sisällönanalyysi ei siis tuota tuloksia mitä voitaisiin yleistää, mutta tulosten siirreellisyyttä voidaan pohtia. Laadullisella tutkimuksella voidaan tutkia ihmisten käsityksiä ja ajatuksia ja tätä kautta saadaan näistä arvokasta tietoa ja ymmärrystä eri asioihin.
Induktiivinen vai deduktiivinen sisällönanalyysi?
Molemmista sisällönanalyysin menetelmistä puhutaan, mutta kumpi valitaan milloin ja miksi? Joskus valinta näiden kahden välillä voi olla kuin veteen piirretty viiva, sillä rajatapauksissa voi olla vaikeaa erottaa kumpi tulee kyseeseen. Alkuun täytyy kuitenkin pohtia sitä peruskysymystä: mikä on tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimuskysymykset? Tutkimus lähtee liikkeelle aina ”mustasta aukosta” eli siitä, mitä ei ole tutkittu ja sen jälkeen valitaan sitten lähestymistapa. Menetelmän valintaan vaikuttaa myös luonnollisesti tutkimuksen aineisto. Molemmissa sisällönanalyyseissä menetelmiin kuuluu kuitenkin eri vaiheet: valmistelu, organisointi ja tulosten raportointi.
Miten voidaan tehdä sitten sisällönanalyysiä? Voidaan tehdä esim. haastatteluja, havainnointia tai vaikka niiden yhdistelmiä. Perusidea sisällönanalyysissä on se, että yleensä aineistoa on laaja määrä ja:
- ensimmäisenä pyritään supistamaan aiheita
- sitten ryhmitellään
- käsitteiden abstrahointiprosessi, eli mietitään mitä alakategorioita voisi tehdä ja lopulta mennään pääkäsitteisiin saakka
- abstrahointia täytyy jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista
Analyysiyksiköksi voi valita esim. yhden sanan, lauseen, kokonaisia teemoja, tutkija itse päättää tästä. Luennolla tuli esille se pointti, että yksi lause on turvallinen vaihtoehto jos on aloitteleva tutkija.
Ei ole olemassa yhtä tarkkaa ohjetta siihen, miten laadullisen tutkimuksen analyysi tehdään. Yleinen periaate on kuitenkin se, että aineiston täytyy olla hyvin tuttu analyysin tekijälle. Aineistoa siis luetaan monta kertaa, muodostetaan kategorioita, vertaillaan, haetaan samanlaisuuksia, ryhmitellään.
Alla olevaan listaan on koottuna tiivistetysti vielä niitä perusajatuksia, milloin valitaan kyseinen menetelmä sekä ja miten menetelmällä tuotetaan tietoa.
Induktiivinen sisällönanalyysi
- Käytetään silloin kun ei ole aiempaa tietoa aiheesta tai tieto hyvin hajanaista.
- Edetään aineiston ehdoilla.
- Tuloksena syntyy abstrahoinnin kautta käsitteitä, jonka syntyprosessin tutkija pystyy kuvailemaan osittain perusteellisesti, mutta osa voi olla vaikea kirjoittaa auki (tutkijan oivallukset)
- Analyysipolku täytyy näyttää raportissa esim. kuviona.
Deduktiivinen sisällönanalyysi
- Käytetään kun halutaan testata olemassa olevaa tietoa, malleja/kategorioida/kvantifioida.
- Tehdään esim. teemahaastattelu, jossa haastattelua ohjaa valmiit käsitteet pohjalla.
- Aikaisemman tiedon perusteella tehdään analyysirunko, johon sisällöllisesti sopivia asioita etsitään aineistosta.
- Analyysirunko sisältää käsitteet ja analyysin tuloksena on näiden käsitteiden sisältö ja rakenne.
Kvantifiointi laadullisessa tutkimuksessa tarkoittaa sitä, että laadullinen analyysi voidaan muokata määrälliseen muotoon. Tällöin voidaan laskea konkreettisesti, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Entä kumpi menettelytapa valitaan? Tämä riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta.
Lopuksi
Tarvitaan sekä induktiivista että deduktiivista analyysiä aina, mutta tutkimuksen lähtökohta ratkaisee kumman menetelmän valitsee. Molemmat tutkimusotteet haastavat silti tutkijan. Kvantifiointia on syytä miettiä tarkkaan, että tekeekö vai ei. Tässäkin on kaksi koulukuntaa vastakkain; osa sanoo että ei kannata kvantifioida, sillä laadullisen tutkimuksen idea on silloin myrkytetty, mutta osa taas sanoo että se tuo lisäarvoa tutkimukseen. Loppusanoiksi voisi kuitenkin todeta, että laadulliselle tutkimukselle ja sen analyysille on prosessina annettava aikaa, täten itse tutkimus antaa myös tutkijalle paljon.
Lähteet
Luento 2.2.2017 Oulun Yliopisto, Professori Helvi Kyngäs
Lisäksi:
Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K. & Kyngäs H. (2014). Qualitative Content Analysis. A Focus on Trustworthiness DOI: 10.1177/2158244014522633 February 2014
Kyngäs H, Elo S, Pölkki T, Kääriäinen M & Kanste O (2011) Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2): 138-148
Aivan loistava teksti! Kiitos.
VastaaPoista