SAIRAANHOITAJIEN TYÖHYVINVOINTI JA TYÖSSÄ JAKSAMINEN ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA

Työhyvinvointi- mitä sillä tarkoitetaan?

Työhyvinvointi on monelle arjessa tuttu asia, mutta kun puhutaan sen tarkasta ja jopa tieteellisestä määrittelystä, huomataan että se ei ole kovinkaan yksinkertaista. Työhyvinvointi on käsitteenä yleistynyt ja sitä on tutkittu paljon eri näkökulmista. Työhyvinvoinnin käsitettä on esitelty ja käytetty laajasti eri työterveyden ja tieteellisten tutkimusten joukossa, mutta sen tarkka, yleinen määritelmä kuitenkin puuttuu. Työhyvinvoinnin käsitteen voidaankin ajatella olevan toistaiseksi puutteellisesti määritelty ja yhtä ainoaa oikeaa määritelmää ei toisaalta pystytä varmasti asettamaankaan.

Työhyvinvointi on laajentunut ja vakiintunut käsitteenä 1990-luvulta lähtien kehittyen yksilön terveyteen ja hyvinvointiin sekä työsuojelusta liittyvistä kysymyksistä pikkuhiljaa omaksi laaja-alaiseksi ja monitieteiseksi tutkimusalueeksi. Työhyvinvoinnin laaja-alaisuudesta kertoo siihen liittyvien tutkimusten määrä ja moninaisuus. Tästä antaa viitteitä esimerkiksi alla oleva kuvio, jossa on kuvattuna suomalaisten työhyvinvointitutkimusten (2010–2013) pääteemoja. Selvitys on koskenut pääsääntöisesti psykososiaalisiin kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyvää tutkimusta. Kuviosta voidaan nähdä laajasti eri aiheita, mitä on ollut tutkimusten kohteena:

Kuvio 1. Suomalaisten työhyvinvointitutkimusten (vuosina 2010–2013) pääteemat.

(Lähde: Mäkiniemi ym. (2014) Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:18. Viitattu 16.2.2017.

Työhyvinvoinnin käsitteen taustan voi ajatella sijoittuvan myös positiiviseen psykologiaan, joissa tieteellinen tutkimus keskittyy muun muassa tavallisten ihmisten vahvuuksiin ja hyveisiin. Mielenkiinto kohdistuu siten erityisesti sen selvitykseen, mikä toimii, mikä on oikein ja mitä on kehitettävä. On olemassa pitkä tutkimushistoria koskien työelämän negatiivista näkökulmaa ja sen seurauksena meillä onkin jo laaja tietämys esimerkiksi työn stressistä ja työuupumuksesta. Hoitotyön ammattia pidetäänkin yhtenä kaikkein stressaavimpana ammattina. Hoitohenkilökunnan stressiä on tutkittu laajasti eri konteksteissa, mutta tarvitaan edelleen vielä lisää ja tarkempaa tutkimusta. Kuitenkin tärkeää olisi keskittyä nimenomaan myös työelämän positiiviseen näkökulmaan ja edistää siten työntekijöiden työhyvinvointia vahvistamalla niitä tekijöitä, joilla on myönteinen vaikutus työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi on siis suuri kokonaisuus, monien tekijöiden summa. Työterveyslaitos on määritellyt työhyvinvoinnin seuraavanlaisesti:

”Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa työorganisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.” 

Hyvinvointia voidaan pitää summatiivisena käsitteenä, joka kuvaa työelämän laatua, mukaan lukien työturvallisuus- ja työterveysnäkökohdat. Työhyvinvointiin vaikuttavat siis niin henkilön omaan elämään kuin työhön liittyvät tekijät sekä näiden elämän keskeisten osa-alueiden yhteensovittaminen. Työhyvinvoinnin voidaan ajatella muuttuvan työhön liittyvien kuormitus- ja voimavaratekijöiden keskinäisen tasapainon vaikutuksesta eli työhyvinvointi ei ole suinkaan pysyvä tila.

Työhyvinvoinnista on siis puhuttu paljon ja yksi osa työhyvinvointikeskustelua on ollut työn tai työperäisen kuormituksen yhteydet työkyvyn tai työssä jaksamisen vakaviin ongelmiin sekä uupumistasoisiin vaikutuksiin. Tähän keskusteluun on myös liittynyt työn erilaisten voimavaramuotojen lisääminen uupumisen ehkäisyssä. Blogitekstissämme kuvaamme erikoissairaanhoidossa työskentelevien hoitajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, erityisesti  tarkastellen juuri työssä jaksamisen näkökulmaa. Aiheeseen olemme perehtyneet kansainvälisten ja suomalaisten tutkimusten pohjalta sekä lisäksi teimme pienimuotoista haastattelua työpaikan kollegoille. 

(kuva:http://elite-executives.com/our-services/health-and-well-being)

Miksi hoitotyössä jaksaminen on tärkeää

Työelämän on todettu muuttuvan nopeasti.  Työurat pidentyvät, minkä vuoksi on tärkeää, että työntekijät voivat hyvin työssään. Työhyvinvointi vaikuttaa työntekijän omaan elämään sekä työelämään.  Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään ja yksityisessä elämässään paremmin.  Hoitotyön maailma on fyysisesti ja psyykkisesti työntekijää kuormittava. Sairaanhoitajat vastaavat potilaan hoidosta ja he toimivat potilaan hoidon turvaajina sekä moraalisina vastuun kantajina hoidon oikeellisuudesta. 

Sairaanhoitajat ovat hyvän hoitotyön perusta. Sairaanhoitajien työmotivaatio, sekä työhön liittyvät tarpeet ja arvot ovat ensisijaisessa asemassa turvallisien ja laadukkaiden terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa. Vastuu potilaan hoitamisesta voi vaikuttaa sairaanhoitajan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä työssäjaksamiseen. Erityisesti vastavalmistuneiden hoitajien työssäjaksamista tulisi tukea, sillä hoitotyön työssä jaksaminen vaikuttaa hoitajien ammattialalla pysymiseen. 

"Työhyvinvointia lisää mukava ja kannustava työilmapiiri. Myös sellainen työyhteisö, jossa tiedät että saat tarvittaessa apua ja tukea vaikeissa tilanteissa lisää työhyvinvointia" (kirjoittajien työkaveri)

Sairaanhoitajien huono työssä jaksaminen voi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi potilaiden kohteluun, työn tekemiseen ja työssä tapahtuvien virheiden määrään.  Positiivinen työssä jaksaminen puolestaan vaikuttaa sairaanhoitajien työnhallinnan tunteeseen, työhön sitoutumiseen ja työmotivaatioon. Sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajan näkökulmasta työssä jaksamisen merkittävyys näkyy kokonaisvaltaisesti hoitotyössä, hoidon laadussa ja työn tuottavuudessa. Työssä jaksamisella ja työhyvinvoinnilla vaikuttaa siihen millaisia sosiaali- ja terveysalan palveluita tuotetaan niitä käyttäville potilaille.

Mitkä tekijät vaikuttavat erikoissairaanhoidossa työssä jaksamiseen

Työssä jaksaminen on riippuvainen monista eri tekijöistä. Yksi näistä tekijöistä on työntekijöiden terveys ja työkyky. 

"Työssä jaksaminen tarkoittaa minulle sitä, että olen itse fyysisesti ja psyykkisesti terve. Sekä pidän itsehuolta terveydestäni esim. liikunta ja tarvittaessa otan yhteyttä työterveyshuoltoon, jos terveydessäni on jotain huolta/muutosta. Näin jaksan työssäkin paremmin." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:http://topspeedrunning.com/#top-speed-running)

 (kuva:http://www.lyzzmy.com/healthy-lifestyle/)

                           

Työssä jaksamista voidaan parantaa tukemalla näkemyksellistä johtajuutta, hyvällä suunnittelulla sekä koulutuksella ja harjoituksilla. 

"Itsensä kehittäminen ammatillisesti on myös tärkeä asia eli pääsen koulutuksii säännöllisesti on merkittävää työssäjaksamisessa." (kirjoittajien työkaveri)

Tärkeää on myös tukea voimavaroja, tehostaa johtajuutta, tukea työntekijöitä ja tehdä keskinäistä yhteistyötä.

"Työntekijän täytyy tuntea olevansa osa työyhteisöä, otetaan mukaan eri juttuihin, kuunnellaan, pyydetään mielipiteitä eri asioihin, ei jätetä ulkopuolelle työyhteisön asioista millään muotoa." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:https://www.medialabinc.net/diversity_healthcare_workplace.aspx)

Tutkimuksissa on ilmennyt, että sairaanhoitajat kokevat työnsä kiinnostavaksi ja näin ollen toteuttavat työtänsä intohimoisesti. Henkilökohtainen työtyytyväisyys ennaltaehkäisee työperäistä loppuun palamista. Osassa tutkimuksissa ilmeni myös, että uskonto antaa henkistä- ja sosiaalista tukea sekä toivoa. Tutkimuksissa on osoitettu, että sairaanhoitajat, jotka käyttävät uskontoaan yhtenä selviytymisstrategiana, kärsivät vähemmän masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että hoitotyön ammattilaiset kohtaavat runsaasti ammatillista työuupumusta ja stressiä. Tähän vaikuttavat monet asiat kuten pitkät työajat, vähäiset vaikuttamisen mahdollisuudet, jokapäiväisen kivun käsitteleminen ja menetyksien kokemiset. Kuormittavuutta lisää myös esimerkiksi jatkuva henkisen tuen antaminen potilaille, jotka mahdollisesti kokevat kärsimystä sekä traumaattisten onnettomuuksien kohdanneet potilaat. Sairaanhoitajan työhön liittyy tiettyjä stressitekijöitä, joihin kuuluvat kivulle altistuminen, kuolema ja kuoleminen, johtajien tuen puuttuminen, harhaan johdetut odotukset sekä riittämätön fyysinen kunto. Stressitekijöihin kuuluvat myös ihmissuhdekonfliktit, kommunikaatio ongelmat, osaamattomuus, riittämätön sosiaalinen tuki, suurien potilasmäärien hoito, runsaat häiriötekijät sekä vuorotyö. 

"Lisätään kehityskeskusteluita ja ryhmäkeskusteluita työyhteisön kesken. Esim käydään yhdessä läpi kovasti kuormittavat ja paljon hoitoa vaatineet potilaat." (kirjoittajien työkaveri)

Vaikka stressi voikin auttaa yksilöä keskittymään työhönsä paremmin, krooninen ja liiallinen stressi voi aiheuttaa vahingollisia vaikutuksia. Vaikutuksia voi olla esimerkiksi painostuksen tunne ja työn tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Äärimmäisyyksiin päässeet stressitasot voivat aiheuttaa unettomuutta, väsymystä, ärsytystä, ahdistusta ja masennusta.

Miten työssä jaksamista voidaan tukea? 

WHO korostaa, että työhyvinvoinnin edistäminen tulee perustua työpaikkakulttuurin kehittämistarpeiden tunnistamiseen, henkilökohtaisiin terveysresursseihin työpaikalla ja tapoihin osallistua yhteisössä. Hyvinvoinnin edistäminen töissä hyödyttää organisaatiota pitkällä aikavälillä. Se tekee työntekijät enemmän sitoutuneiksi, sen avulla vähennetään sairaspoissaoloja ja työtapaturmia sekä tehdään positiivisempi vaikutelma työnantajasta. Työssä jaksamista tukevia interventioita ovat henkilöön suunnatut, työhön suunnatut sekä yhdistetyt menettelytavat. Henkilöön suunnattujen menettelytapojen tavoitteena on opettaa kognitiivisia taitoja sekä käyttäytymiseen liittyviä taitoja, jotka auttavat selviytymään stressistä ja parantamaan ammatillista osaamista. Interventiot sisältävät lisäksi metodeja lisätä sosiaalista tukea. Työhön suunnatuissa interventioissa tavoitteena on muuttaa työympäristöä, työtehtäviä tai työskentelytapoja. Yhdistetyt menettelytavat sisältävät interventioita persoonallisiin taitoihin, menettelytapojen parantamiseen ja työympäristöön. Esimerkiksi tehohoidossa työskentelevien työuupumusta voidaan tutkimusten mukaan ehkäistä ja hoitaa interventioilla, jotka ovat keskittyneet kohentamaan tehohoidon ympäristöä ja interventioilla, jotka ovat keskittyneet auttamaan yksilöitä selviytymään tehohoito ympäristössä. 

Ammatillisen ympäristön ja olosuhteiden parantaminen suotuisaksi voi aiheuttaa merkittävää parannusta työnlaadussa, terveydessä ja hyvinvoinnissa ja näin ollen johtaa tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Amerikan tehohoidossa työskentelevien hoitajien järjestö on laatinut kuusi standardia, jotka tulisi vakiinnuttaa ja ylläpitää terveellisessä työympäristössä. Näitä ovat: 

• ammattitaitoinen kommunikaatio
• todellinen yhteistyö
• tehokas päätöksenteko 
• asianmukainen henkilöstö 
• mielekäs tunnustus ja kiitos työntekijöille
• luotettava johtaja

Terveellinen työympäristö sisältää myös muita yleisesti tunnustettuja periaatteita, kuten konfliktien välttäminen ja hallitseminen, saattohoidon kohentaminen, kommunikaatio, yhteistyö ja tehokas päätöksenteko tilanteen aikana kun tunteet ovat koholla. Nämä ovat tärkeitä stressin ja uupumuksen vähentämisessä. Työssä jaksamisen tukemisessa on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisille opetetaan, miten tunnistaa riskitekijät uupumukseen ja kuinka pyytää tarvittaessa apua. On tärkeää, että ammattilainen osaa ottaa vastuuta omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan, näin voidaan rakentaa myös sietokykyä työssä. Perusta sietokyvylle on riittävä itsehoito, joka varmistetaan esimerkiksi riittävällä levolla, henkisillä harjoituksilla, liikunnalla, meditaatiolla ja harrastuksilla työympäristön ulkopuolella. Muita strategioita ovat rajojen asettaminen, työelämän tasapainon aikaansaaminen, ajanhallinta taitojen käyttäminen ja stressin vähentämisen toimenpiteet. Myös ryhmän tuki on tärkeää.

Erikoissairaanhoidossa moraalinen ahdistus on yleistä ja vaikuttaa työssä jaksamiseen. Miten moraalista ahdistusta voidaan sitten ehkäistä? Päivystyksen hoitajat ovat arvioineet että ryhmäkeskusteluista olisi apua. Tärkeäksi koetaan, että asioista juteltaisiin ainakin hoitaja ystävien kanssa. Ahdistavista tapahtumista tulisi olla aikaa keskustella. Omista tunteistaan keskusteleminen onkin yleisesti havaittu tärkeäksi. Hoitajat kokevat myös tärkeäksi, että hoitotyön johtajien tulisi olla tietoisia siitä, kuinka stressaavassa ympäristössä hoitajat työskentelevät. Erikoissairaanhoidossa työskentelevät työntekijät tarvitsevat tukea ja osaamista jokapäiväisten moraalisesti ja eettisesti uuvuttavien tilanteiden kanssa, auttamaan ylläpitämään terveellistä työympäristöä ja yleistä henkilökohtaista hyvinvointia. Tärkeää on yhteistyö johtohenkilökunnan kanssa, sillä se auttaa kehittämään parempaa ymmärrystä henkilökunnan kokemuksista ja auttaa ehkäisemään ja vähentämään moraalisen ahdistuksen ei haluttua vaikutuksia. Moraalisen ahdistuksen ehkäisyssä valveutuneisuus on ensimmäinen askel. Henkilökunnan hoitajien ja johtajien täytyy oppia tunnistamaan tilanteita, jotka voivat aiheuttaa moraalista ahdistusta ja tunnistaa ahdistuksen oireet itsessään ja kollegoissaan.

(kuva:http://asiteducation.com/soft-skills-technical-skills-best-career/)

Työyhteisön tulisi työskennellä yhdessä löytääkseen keinoja huomioida moraalinen ahdistus ja tukea hoitajia jotka kokevat sen. Kuten moraalisen ahdistuksen ehkäisemisessäkin myös sen tukemisessa, tärkeänä pidetään aikaa keskustella tunteistaan. Moraalisesta ahdistuksesta puhuminen ja sen tunnustaminen auttavat hoitajia sen läpikäymisessä. Johtajat voivat myös järjestää purkutilaisuuksia, kun ahdistavia tilanteita esiintyy. Ryhmä tai yksilö kokoontuminen voi olla tarpeellinen ja työntekijöillä tulisi olla saatavilla työntekijä, jonka kanssa voidaan keskustella. Hoitajien tulee olla tietoisia, että neuvonanto palveluita on saatavilla joista saa yksilöllistä apua, mikäli ei tunnu mukavalta keskustella tunteistaan ryhmässä. Tutkimusten mukaan hoitajat hyötyvät resursseista, jotka auttavat heitä käsittelemään moraalisesti ahdistavissa tilanteita positiivisella tavalla. Monet hoitajat kertovat kokevansa moraalista ahdistusta, joka liittyy toisen terveydenhuollon ammattilaisen pätevyyteen tai toimintaan ja heidän on voitava ilmaista nämä huolet asianmukaisesti. Myös koulutusta pidettiin tärkeänä työssä jaksamisen tukemisessa.

"Ongelmista/virheistä pystytään puhumaan ja selviytymään rakentavasti." (kirjoittajien työkaveri)

On myös esitetty uutta terveyspolitiikkaa, joka ottaa huomioon, että päivystyksessä työskentelevät kohtaavat moraalisia tilanteita usein, mikä aiheuttaa moraalista ahdistusta ja kärsimystä työntekijöissä. Esimerkki hyödyllistä terveyspolitiikan muutoksessa olisi, että sairaala järjestäisi raportointi tilaisuuden korkean riskin tapahtuman jälkeen, kuten traumaattisen lapsen kuoleman jälkeen.Ympäristöllä, missä päivystyksen työntekijät työskentelevät on suuri vaikutus moraalisen ahdistuksen kokemukseen. Työssä jaksamisen tukemisessa tärkeää on parantaa työilmapiiriä ja vähentää siihen liittyviä ongelmia. Suosituksena on lisäksi tarkastella sairaanhoitajien työnkuvaa eri tasoilta ja päivittää heidän tietämystään ja taitojaan, tasoittaa vastuita ja ehkäistä vastuiden päällekkäisyyksiä, kannustaa ja palkita hoitajia, sekä henkilöstön ammatillinen koulutus.

Miten työntekijä itse sitten voi vaikuttaa työssä jaksamiseen? Työstressiltä suojaava tekijä on tutkimusten mukaan unen määrä. Ammattilaiset jotka raportoivat nukkuvansa tarpeeksi kokivat vähemmän työstressiä. Erikoissairaanhoidossa työskentelystä pitäminen ja kiinteä aikataulu lisäksi vähentävät työstressiä. Sen sijaan lisääntynyttä stressiä aiheuttavia tekijöitä olivat kiinteän työaikataulun puuttuminen, työskentely haluttomuus, työtyytyväisyyden puutuminen ja uskomus, että henkilökunnan määrä on riittämätön.

"Vuorotyö voi vaikuttaa työssäjaksamiseen, jolloin säännöllinen ruokailu ja uni ovat tärkeässä roolissa. Joskus työvuorojen järkevä suunnittelu voi auttaa asiaa." (kirjoittajien työkaveri)

(kuva:https://ohsinsider.com/do-diligence/workers-changing-tofrom-shift-work-face-highest-risks-injury)

Pohdintaa lopuksi

Eri ihmiset voivat mieltää työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen hyvin eritavalla. Ihmiset muodostavat käsityksen työhyvinvoinnista peilaamalla ajatuksiaan hyvän työpaikan määritelmään. Oma työnhyvinvoinnin määritelmämme kertoo myös jotain meistä. Se kertoo jotain mitä arvostamme, mikä on meille tärkeää työpaikallamme.  Jokaisen kokemus on henkilökohtainen, eikä kukaan voi määritellä toisen kokemusta. Kukaan ei voi sanoa paljonko toinen jaksaa työssä. Samassakin työpaikassa työskentelevät voivat kokea työhyvinvointinsa ja jaksamisensa hyvin erilaiseksi täsmälleen samalla hetkellä.

Työhyvinvointi ikään kuin kuvaa ihmisen ja työn yhteensopivuutta. Työssä jaksamisessa työn vaativuus ja työntekijän taidot kohtaavat. Työssä jaksamiseen vaikuttavat psyykkiset, fyysiset, (jolla tarkoitetaan esimerkiksi työtilojen ja välineiden sopivuutta), sosiaaliset (johon kuuluu muun muassa yhteistyö työkavereiden ja esimiesten kanssa), sekä taloudelliset tekijät, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä kohtaako työ ja siitä maksettava palkka. Työssä jaksamisessa on olennaista, että työntekijällä on osaamista eli   tunne siitä, että hän hallitsee työnsä. Tuolloin työtekijä kestää myös vaatimuksia ja pystyy vastaamaan niihin. Vaatimusten ollessa toistuvasti osaamista suurempia on vaarana työntekijän kuormittuminen. Hetkellinen vaatimusten nousu yli osaamisen ei vielä ole vaaraksi jaksamiselle. Kuormituksen kestämisessä auttaa työyhteisön sosiaalinen tuki. Sosiaalinen tuki voi tulla niin työkavereilta kuin johdoltakin. 

(kuva:http://carolinecircle.com/?p=10343)

Nykyään ihmiset ovat yhä vaativampia, niin asiakkaat kuin työntekijätkin. Voisivatko sairaalat panostaa työhyvinvointiin nykyistä enemmän? Työhyvinvointi voi toimia osana strategiaa ja jopa kilpailu valttina. Hyvinvoivassa työyhteisössä kiitoksen saa niin henkilökunta, johto kuin asiakaskunta. Työhyvinvointi auttaa jaksamaan työssä ja toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja luovasti. Hyvinvointia ei voi rahalla ostaa vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä ja työtä sen eteen. Työyvinvointi vaikuttaa siis laajasti työntekijän jaksamiseen ja työpanokseen. Toisaalta taas myös työnantaja hyötyy hyvinvoivista työntekijöistä. Mitä sinä voisit tehdä työhyvinvoinnin eteen?

LÄHTEET:

Andolhe R, Barbosa R, de Oliveira E, Costa A & Padilha K (2015) Stress, coping and burnout among Intensive Care Unit nursing staff: associated factors. Revista Da Escola de Enfermagem Da Usp (49):58-64. 

Bégant I, Ellefsen B & Severinsson E (2005) Nurses´ satisfaction with their work environment and outcomes of clinical nursing supervision on nurses’ experiences of well-being- A Norwegian Study. Journal of Nursing Management 13(3):221-230.

Goh Y-S, Lee A, Wai-Chi S & Fai Chan M (2015) Profiling nurses ‘job satisfaction, acculturation, work environment, stress, cultural values and coping abilities: A cluster analysis. International Journal of Nursing Practice 21 (4):44-452.

Kulnaviktikul W, Wichaikhum O, Natsupawant A, Natsupawant R, Chontawan R, Klunklin A   Roongruangsri S, Nantachaipan P, Supamanee T, Chitpakdee B & Akkadechanunt T (2015) Nurses extended work hours: Patient, nurse and organiszational outcomes. International Nursing Review 62(3):386-393.

Lina M, Yanhui L, Hongwei L, Yu H, Jipeng Y & Jingying L (2015) Relationships among structural   empowerment, psychological empowerment, intent to stay and burnout in nursing field in mainland China-based on a cross-sectional questionnaire research. International Journal of Nursing Practice.   21(3):303-312.

Luukkala, J. (2011). Jaksaa, jaksaa, jaksaa... -työhyvinvointitaitojen kirja. Kariston kirjapaino:     Hämeenlinna. 

Mosadefhard A-L (2014) Factors influencing healthcare service quality. Int J Health Policy Manag. 3(2):77-89.

Moss M, Good V-S, Gozal D, Kleinpell R & Sessler C-N (2016) A Critical Care Societies                 Collaborative Statement: Burnout Syndrome in Critical Care Health-care Professionals A Call for Action. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine. 194(1).

Mäkiniemi J-P, Bordi L, Heikkilä-Tammi K, Seppänen A & Laine L (2014) Psykososiaalisiin kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyvä työhyvinvointitutkimus Suomessa 2010-2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:18. Viitattu 16.2.2017. 

Natsupawat A, Nantusupawat R, Kulnavktikul W & McHugh D.M (2015) Relationship between nurse staffing levels and nurse outcomes in community hospitals, Thailand. Nursing & Health Sciences. 17(1):112-118.

Puttonen S, Hasu M & Pahkin K (2016) Työhyvinvointi paremmaksi, keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos. PDF-Julkaisu. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130787/Ty%c3%b6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?sequence=1. Luettu 2017/18/2

Rees C, Monrouxe L & McDonald L (2015) `My mentor kicked a dying woman´s bed…` Analysing UK nursing students`most memorable´ professionalism dilemmas. Journal of Advanced Nursing. 71(1):169-180.

Salaree1 M-M, Zareiyan A, Ebadi1 A & Salaree M (2014) Coping Strategies Used by Iranian Nurses to Deal With Burnout: A Qualitative Research. Global Journal of Health Science. 6(6).

Sundqvist A-S & Carlsson Anderz´en A (2014) Holding the patient´s life in my hands: Swedish registered nurse anaestists´ perspective of advocacy. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 28(2) :281-288.

Tarkkonen J (2016) "Näin on tehty ennenkin". Tutkimus turvallisuuden ja työhyvinvoinnin kokonaishallintaa estävistä ja vaikeuttavista uskomuksista. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2016.  

Toode K, Routasalo P, Helminen M & Suominen T (2014) Hospital nurses ‘individual priorities, internal psychological states and work motivation. International Nursing Review 61(3):361-370.

Tuckett A, Winters-Chang P, Bogossian F & Wood M (2015) Lack of support from managers: What nurses from an e-cohort study said. International Journal of nursing Practice 21(4):359-366.

Utriainen K, Ala-Mursula L & Kyngäs H (2015) Hospital nurses’ wellbeing at work: a theoretical model. Journal of Nursing Management (23): 736–743.