Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää ja kuvailla inhimillisiä todellisia ilmiöitä. Usein etsitään vastausta kysymykseen millainen.Laadullisessa tutkimuksessa ollaan tyypillisesti lähellä tutkittavaa ilmiötä ja siinä näkyykin subjektiivisuus. Kontekstuaalisuus kuuluu laadulliseen tutkimukseen, tutkimus koskee tiettyä asiayhteyttä. Laadullisen tutkimuksen taustalla näkyvät ontologia ja epistemologia. Ontologia selittää tutkittavaa ilmiötä: mitä tutkin, miten ymmärrän tutkittavan kohteen. Epistemologialla tarkoiteteaan sitä, miten ajattelin saavani tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Ontologia ja Epistemiologia luovat tutkijan pelikentän. Toisella puolella maalin suulla seisoo ontologia ja toisella puolella epistemologia. Pallo, eli tutkimus tulisi pitää näiden viivojen sisällä. Ennen aineiston keruuta on tutkimusta työstetty jo kauan, muun muassa tutkimussuunnitelma on laadittu. Tutkija on perehtynyt huolella aiempiin tutkimuksiin. Mitä aiheesta jo tiedetään? Mitä olisi mieltäkästä tutkia? Tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimustehtävät ovat muotoutuneet ja tutkija on määritellyt keskeiset käsitteet. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Aineiston keruumenetelmää valitessasi mieti:
-mikä on kiinnostuksesi kohde, eli keitä valitset tiedonantajiksi?
-millä menetelmällä saat vastauksen tutkimus kysymyksiisi?
Tyypillisiä otanta tapoja laadullisessa tutkimuksessa:
- harkinnan varainen otanta
- keneltä/mistä/miltä saan parhaiten tietoa aiheeseen liittyen?
- perustelut valinnoille kerrottava
- lumipallotekniikka
- esim. lähdetään liikkeelle tutkimalla yhtä aiheesta tietävää ja häneltä saatujen kontaktien kautta saadaan lisää havaintoyksiköitä
- ryväsotanta
- valitaan kokonaisuudessaan joku tietty joukku esim. perhe
Kaikissa otannoissa korostuu perustelut, mukaanotto ja poissulkukriteerit lisäävät tutkimuksen luotettavuutta. Lukija voi arvioida kriteerien perusteella onko tutkimukseen onnistuttu saamaan mukaan ilmiöstä tietäviä henkilöitä.
Otannan koon määrittää saturaatio, eli kyllääntyminen. Samat asiat alkavat toistaa itseään. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena ei ole yleistään. Tärkeää löytää avainhenkilöt, jolloin pienikin määrä havaintoyksiköitä voi riittää.
Laadullisen tutkimuksen tyypillisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat:
- Haastattelu
- Avoimet kysymykset
- Havainnointi
- Dokumenttiaineistot
Näistä yleisin on haastattelu. Haastattelua käytettäessä voidaan haastatella yksilöitä tai ryhmiä. Ryhmien haastatteluun liittyy riski ettei ryhmädynamiikka toimi ja näin ollen aineisto jää suppeaksi. Haastattelu voi olla:
- Avoin
- Puolistrukturoitu
- Strukturoitu
Useimmin laadullisessa tutkimuksessa käytetään, joko avointa haastattelua, jolloin tutkittaville annetaan vain aihe ja he saavat vapaasti keskustella aiheesta tai puolistrukturoitua, esim. teemahaastattelua, jolloin keskustellaan tutkijan ennalta määrittelemistä teemoista. Haastattelu vaatii tutkijalta ennakko valmistautumista. Osaanko käyttää' laitteita? Toimivatko laitteet? Mikä haastattelupaikka olisi hyvä? Onko taustamelua? Haastattelua käytettäessä kannattaa tehdä ensin esihaastattelu. Esihaastattelun yhteydessä huomaa oliko haastattelurunko toimiva, kannattaako muuttaa vielä jotain? Esihaastattelussa saa myös arvokasta tietoa oliko paikka liian meluisa tai oliko ympäristö muutoin sopiva. Muista, jos tutkittavat kertoo tutkittavaan ilmiöön liittyviä seikkoja haastattelun päätyttyä, et saa ilman lupaa käyttää niitä työssäsi.
Aineistonkeruuta suorittaessaan tulee tutkijan pitää mielessään tutkimuksensa punainenlanka. Mitä olinkaan tekemässä? Mihin kysymyksiin etsin vastausta? Saanko sen näillä menetelmillä?
Lähteenä Hanna Tiiringin luento Laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessi 11.1.17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti